• Vesa Haapala vieraili Alajärvellä torstaina luennoiden päivällä lukiolaisille ja illalla kirjaston tapahtumassa.

Vuodet Alajärvellä pulpahtelevat kirjoittaessa pintaan – Lapsuuden paikat lomittuvat kirjoittaessa kaukaiseen historiaan ja nykyhetkeen, kertoo tohtori Vesa Haapala

TOHTORI Vesa Haapala, kotimaisen kirjallisuuden yliopistonlehtori Helsingin yliopistossa, kirjoittaa useassa teoksessaan Alajärvestä. Syy siihen, miksi Keuruulla syntynyt ja sukujuuria omaava Haapala, joka nykyisin asuu Vantaalla, vierailee ajatuksissaan aika ajoin Alajärven Hirsikankaalla ja kaupungin halki virtaavan joen maisemissa, ovat siellä vietetyt lapsuusvuodet.

–Asuin Alajärvellä ensimmäisen luokan keväästä neljännen luokan kevääseen välisen ajan, kertoi Haapala Alajärven kirjastossa torstaina. Hän oli paikalla Runokuva-hankkeen luennoitsijana ja kertoi paikkojen merkityksestä kirjoittamisessaan.

Haapala aloitti luovan kirjoittamisen uudelleen kyllästyttyään tohtorinväitöksen jälkeen akateemiseen kirjoittamiseen. Työkavereiden kanssa pidetty kirjoitusklubi inspiroi häntä palaamaan luovan kirjoittamisen pariin. Paikasta muodostui hänelle kirjoittamisessa kehikko, johon ajan virta, henkilöt ja tarinat kytkeytyivät.

Ensimmäinen kirjoittamisen suhteen merkittävä paikka oli Vantaanjoen ympäristö, sen kalakosket ja miljöö vanhoine teollisuuslaitoksineen. Esikoisrunokokoelmassa Vantaa Joella seikkailleet pojat hän nappasi 1970– 1980-lukujen taitteen Alajärveltä, missä autojen nokkapelleistä hitsatulla veneellä laskettiin koskea styroksien päällä meloen.

–Tietysti ilman pelastusliivejä tai muuta turvavälineistöä, Haapala hymähtää. –Käytin näitä kokemuksia myös proosateoksessani Karhunkivi, samoin tuoreimmassa runoteoksessani Hämärä ei tanssi enää on Hirsikankaalle sijoittuvia takaumia.

Takaumissa mainitaan muun muassa alajärveläinen T-kauppa, lapsia jäljestänyt koiralauma ja kylän ainoa ravintola, jonne amerikanserkut veivät Haapalan perheen vieraillessaan Alajärvellä.

TYÖSSÄÄN Haapala on tutkinut suomalaista kirjallisuutta, kirjoittanut siitä, ja ollut tekemässä alan oppikirjoja. Luovan kirjoittamisen osalta hänet on palkittu Kalevi Jäntin palkinnolla teoksesta Vantaa ja hänen tuotantoaan on käännetty useille eri kielille.

Paikat ovat avanneet teoksissa mahdollisuuden laajemmalle historian ja nykyhetken tapahtumien sekä problematiikan ruotimiselle.

Toinen runoteos Termiini sijoittuu Roomaan ja sisältää paitsi tarinan kaaren, myös paljon kokeellista runoutta ja visuaalisia elementtejä. Valekuollut -teokseen hän sai inspiraation mereen uponneen Doggerlandin tarinasta ja Kuka ampui Ötzin? tutkii ensimmäistä tunnettua eurooppalaista henkilöä.

–Paikan kautta voi tutkia lokaaleja, mutta myös globaaleja kysymyksiä, kuten ilmastonmuutosta ja planeetan tulevaisuutta. Se on keskeinen tekijä jäsentää ajatuksia.

Tällä hetkellä Haapalalla on työn alla romaanikäsikirjoitus Aleksis Kiven elämästä vuosina 1866–1970, jolloin tämä eli elämänsä parasta luomiskautta.

Vieraillessaan Alajärvellä Vesa Haapala poikkesi ”vanhoissa maisemissa” Hirsikankaalla ja joen yli vievän sillan luona. Paikat olivat vielä tunnistettavissa, vaikka aikaa on kulunut.

Päivään kuului myös lukiolaisille esitelmöiminen.

KIRJASTON Runokuva-hanke jatkuu seuraavaksi musiikillisilla illoilla kirjastoissa; Lehtimäellä 23., Vimpelissä 25. ja Alajärvellä 30. marraskuuta kello 18.

–Myöhemmin hankkeen puitteissa on tulossa muun muassa runokilpailu, yhteistyötä museon kanssa, lukiolaisten runotyöpajoja sekä kesällä runopiknik, kertoi kirjastotoimenjohtaja Päivi Pippola.

Jaa juttu: