Kotiseudun äärellä

TIETOTULVA on tätä päivää. Tietokone, televisio, puhelin hakkaavat ajan henkeä. Kiikissä siinä ollaan.

Urheilu, politiikka, tiede, raha, uskonasiat. Ne ovat elämän juoksua ja tarpeita, mentaalitasolla välttämättömiä. Niitä tarvitaan. Tulvasta on pakko poimia silloin tällöin joitain kummallisia ja erityisiä sanoja, muun muassa vaikkapa kotiseutu. Se ei ole vierasta kieltä, vaikka siltä tuntuu. Sanan merkitys ja sisältö vain koetaan tänä päivänä vieraana. 

Kaikesta huolimatta luet tätä juttua kotiseutulehdestä. Tänä vuonna tulee kuluneeksi 60 vuotta Järviseutu-seuran perustamisesta. Juhla on tulevana syksynä. Järviseutu-seuraa kutsuttiin heti alusta lähtien kotiseutuseuraksi. Se perustettiin vimpeliläisen F.E. Takalan aikaansaaman, vuonna 1955 aloittaneen Kotikunta-lehden ympärille. Järviseudun Sanomat- lehtenä se alkoi ilmestyä vuonna 1962. Ja juhlallisesti: kotiseudun hyväksi. Aika taisi olla muutenkin kotiseutuaatteen kulta-aikaa, sillä vähän myöhemmin vuonna 1969 evijärveläisestä Väinö Tuomaalasta tuli Suomen ensimmäinen kotiseutuneuvos. Heti sotien jälkeen Tuomaala oli se moottori, joka oli perustamassa useita Suomen kotiseutuseuroja vuosina 1946–1948. On ilmeistä, että ilman näitä seuroja ja hänen työtään kotiseudun aate ja henki olisi vieläkin vieraampi. Väinö Tuomaala teki alallaan kansallisen suurtyön. 

Sitten tähän päivään. Yhdessä tehty kotiseutu- tai kyläkirja on saavutus. Jokainen tällaisessa työssä ja ryhmässä mukana ollut voi konkreettisesti kokea kotiseutunsa läheltä. Oman laskelmani mukaan Järviseudun alueella on tehty kylittäin ainakin 14 kyläkirjaa. Viimeisin valmistunut tänä vuonna Itäkylässä. Itäkylän kirjan teossa mukana olleena tiedän, että en unohda tätä kokemustani koskaan. Kaikkialla kyläkirja on aina ollut haluttu, yhteinen ja konkreettinen kotiseututeko. Ja miten lukematon määrä meillä Järviseudulla onkaan julkaistu kaikenlaista kotiseutuun liittyvää kirjallisuutta. Vuosittaiset kuntakohtaiset joululehdet ainakin riistetään käsistä. 

Ja mitäs Lappajärven Karvalan kylässä tapahtuu? Ensi vuonna 2022 on siellä vakaa tarkoitus viettää koko kyläkunnan voimin kylän 400-vuotisjuhla. Alustavan ohjelmaluonnoksen mukaan tulisimme näkemään sanoin, kuvin ja teoin kylän alun ja synnyn. Ponnistus tullee olemaan melkoinen ja mukaan tarvitaan laaja kyläkunnan ja koko Lappajärven pitäjän, ehkä koko alueen tuki. Ainakin tällaisen reaalisen kotiseututyön eri tasolla pitäisi olla yhä tänäänkin yhteistä. 

Näin kotiseutua koetaan koko ajan ja monella tasolla. Sen voima jää tunnistamatta, sillä historiaa syntyy ja teemme koko ajan. Monimuotoinen nostalgia on ihmiselle aina tervehdyttävää ajasta ja paikasta riippumatta. Se taitaa olla meidän siltamme tulevaisuuteen. 

Urpo Purola

Jaa juttu: