ETELÄ-POHJANMAAN rakennetun kulttuuriympäristön inventointikokonaisuus on täydentynyt. Juuri valmistuneessa selvityksessä on inventoitu maakunnan uudemmat, vuosina 1930-1999 rakennetut kulttuuriympäristökohteet.
Selvitys täydentää aiempaa, Etelä-Pohjanmaan liiton yhteistyössä Etelä-Pohjanmaan maakuntamuseon kanssa laatimaa maakunnallista inventointia rakennetusta kulttuuriympäristöstä. Tässä yhteydessä inventoidut rakennetut kulttuuriympäristökohteet oli rakennettu pääosin ennen vuotta 1930.
Nyt valmistuneessa selvityksessä inventoitiin kaikista Etelä-Pohjanmaan kunnista sellaiset modernin rakennusperinnön kohteet ja alueet, jotka arvioitiin potentiaalisesti maakunnallisesti arvokkaiksi. Tavoitteena oli tuottaa ajantasainen ja yhtenäinen tietopohja Etelä-Pohjanmaan uudemmasta rakennusperinnöstä.
Etelä-Pohjanmaan uudemman rakennusperinnön ominaispiirteiksi selvityksessä arvioidaan muun muassa omakotitalojen runsas määrä verrattuna kerrostalorakentamiseen, kaupunkimaisen rakennuskulttuurin nuoruus sekä harvinaisen suuri määrä seurantaloja ja pienyritystiloja. Myös Alvar Aallon vaikutus tunnistetaan eri puolilla maakuntaa.
Etelä-Pohjanmaan liiton tilaaman selvityksen on toteuttanut Saatsi Arkkitehdit oy.
INVENTOINNIN lisäksi selvitystyön aikana arvotettiin sekä vanhemmat että uudemmat rakennetun kulttuuriympäristön kohteet. Arvottamisen tavoitteena oli valita rajattu määrä sellaisia alueita ja kohteita, joilla tunnistetaan olevan maakunnallista arvoa, joka voidaan huomioida kaavoitusprosesseissa muiden tekijöiden ohella.
Arvottamisessa tarkasteltiin kolmea päänäkökulmaa, jotka olivat historialliset, maisemalliset ja rakennushistorialliset arvot. Lopputuloksena syntyi ehdotus maakunnallisesti arvokkaista Etelä-Pohjanmaan rakennetun kulttuuriympäristön kohteista. Inventointia ja arvotusta hyödynnetään tulevassa maakuntakaavan uudistustyössä.
Ehdotukseen sisältyy niin aluemaisia kohteita, kuten Evijärven kirkon ympäristö ja asutus, kuin yksittäisiä rakennuksia, kuten Etelä-Pohjanmaan opisto Ilmajoella. Arvokkaiksi ehdotettuja kohteita sijaitsee kaikissa kunnissa, joissa niiden määrä vaihtelee muutamasta kohteesta kymmeniin kohteisiin.
1930-LUKU oli pohjoismaisen klassismin ja funktionalismin aikaa. Eteläpohjalainen rakentaminen seuraili silloin vielä enimmäkseen perinteisiä paikallisia tapoja.
Vuosikymmenen alkupuolella valmistui myös useita ammattilaisten suunnittelemia, pohjoismaista klassismia edustavia kohteita, jotka kuitenkin enimmäkseen oli suunniteltu jo edellisellä vuosikymmenellä.
Yksi esimerkki tällaisesta rakennuksesta on vuonna 1933 rakennettu Härmän tuberkuloosiparantola eli Härmän sairaala, joka on arkkitehti Ilmari Launiksen piirtämä.
Tuberkuloosi oli 1800–1900-luvun taitteen Suomessa vakava kansansairaus. Parantoloita rakennettiin 1900-luvun alusta lähtien runsaasti, ja niitä on säilynyt useilla paikkakunnilla. Parantoloita ympäröi tyypillisesti mäntyvaltainen puisto, joka miellettiin terveelliseksi ympäristöksi.
JÄLLEENRAKENNUSKAUDELLA sodan jälkeen myös julkinen rakentaminen käynnistyi vähitellen, ja palveluja alettiin rakentaa uusille asutusalueille. Kaavoituksessa seutu- ja yleiskaavoitus tulivat vähitellen käyttöön. Tätä aikaa edustaa esimerkiksi Järviseudun sairaala Vimpelissä. Vuonna 1957 valmistunut rakennus on Arkkitehtitoimisto Cedercreutz-Railon kynänjälkeä.
Vielä 1900-luvun alkupuolella mielisairaanhoito oli osa vaivaishoitoa, ja mielisairaat pyrittiin eristämään yhteiskunnan ulkopuolelle.
Hoito uudistui voimakkaasti, kun 1952 säädetyssä mielisairaslaissa mielisairaalat jaettiin akuuttihoitoa antaviin A- ja pitkäaikaishoitoa tarjoaviin B-mielisairaaloihin. Seinäjoen Törnävälle sijoitettiin sekä B- että maakunnan ainut A- eli keskusmielisairaala. Piirimielisairaalaa pidetään valtakunnallisestikin merkittävänä rakennettuna kulttuuriympäristönä. A- ja B-sairaaloita rakennettiin vuosien 1952–1978 välisenä aikana.
Muualle Etelä-Pohjanmaalle B-mielisairaaloita rakennettiin neljä, joista kolme on maakunnallisesti arvokkaita. Myös Järviseudun Sairaala Vimpelissä kuuluu tähän arvokkaaseen joukkoon.
1980-LUVUN noususuhdanteen aikaan ratkaisujen, muotojen ja materiaalien kirjo arkkitehtuurissa oli valtava. Rakennusten ääriviivat muuttuivat aiempaa eloisammiksi. Varsinkin liikerakentaminen lisääntyi, ja toteutettiin massiivisia liiketiloja, toimistorakennuksia ja lasiseinäisiä ostoskeskuksia.
Myöhemmin lama ohjasi arkkitehtuurin muotokieltä kohti minimalismia. Suunnittelussa alettiin jälleen hakea viileää eleganssia ja rationalistista modernismia.
Järviseudulla noususuhdanteen aikaa edustaa vuonna 1989 valmistunut Hotelli Kivitippu. Sen suunnitteli alun perin Arkkitehtitoimisto Juha Larkas & Co Ky. Vuonna 1997 tehdyt uudistukset olivat Parkatti & Salonen Oy Uniplan -nimisen insinööri- ja arkkitehtitoimiston käsialaa.
Hotellit ovat tyypillisesti liittyneet kaupunkikulttuuriin. Siten ne sijoittuivat ennen autoistumista pääosin kaupunkien keskustoihin, joskin rauhallisuuden tai erityisen maisemapaikan vuoksi niitä saatettiin sijoittaa myös keskustojen ulkopuolelle.
Kauppaloihin ja pienempiin kuntakeskuksiin hotelleja alettiin rakentaa Suomen vaurastuessa ja kotimaan matkailun yleistyessä erityisesti 1970-luvulta alkaen. Vaatimattomampia majoitustaloja on kutsuttu matkustajakodeiksi.
Matkailijoiden vuoksi hotelleilla on aina ollut painava merkitys alueen identiteetin rakentamisessa.
JÄRVISEUDUNKIN rakennusperinnöstä kertovaan selvitykseen voi tutustua tarkemmin Etelä-Pohjanmaan liiton nettisivuilla osoitteessa epliitto.fi.
Mukana on useita huomionarvoisia rakennuksia erityisesti Alajärveltä, mutta myös kaikista muista alueemme kunnista ja entisistä kunnista.
