Meillä ihmisillä on taipumus kerätä kesäloman ajaksi kaikki tekemättömät työt. Loman loppuessa sitten huomaakin, että on väsynyt ja ärtynyt. Onko silloin loma-aika mennyt toteen ja onko loma lopulta ollutkin raatamista, eivätkä akut ole lataantuneet.
Olen huomannut, että joillekin se loma-ajan työ on pakollista suorittamista, että on pakko tehdä jotain. Jos siitä tekemisestä nauttii, siinä voi rentoutua normaalista työstä, mutta useimmiten se ei ole niin. Havahduin, kun eräs ystäväni kysyi, kuunteletko lintujen ääntä kesäisin. –Vähälle se on jäänyt, sanoin hänelle. Toinen kertoi, että loma meni, eikä ehtinyt istumaan kiikussa terassilla kuin muutaman kerran. Joku suorittamisen paine meihin ihmisiin on iskenyt. Kaikilla on aina kiire, ettei jouda mihinkään rentoutumista tuottavaan. On pakko tehdä aina jotain, eikä ehditä rauhoittua. Olenkin usein sanonut, ettei niitä lomatöitä kukaan varasta, vaikkei niitä tekisikään.
Kyllä ihminen on luotu sellaiseksi, että elimistö ja mieli kaipaa lepoa. Lapsena makasin nurmikolla, kuuntelin niitä lintuja ja ihmettelin pilviä taivaalla. Ystäväni kysymys lintujen liverryksestä pysäytti minut. Olin unohtanut lapsuuden nautinnon.
Meillä on valtavasti Järviseudun alueella mahdollisuuksia rauhoittua lomalla ja tehdä piristäviä asioita ilman pakkoa. On järviä, missä voi uida tai käydä ongella. Veneellä soutelu on tyynellä oikein mukavaa. On polkuja metsissä kävellä. Sosiaaliset kontaktit ovat erittäin tärkeitä. Ennen ei isännillä ollut mitään stressiä (tuskin tunsivat koko termiä), kun kokoontuivat johonkin taloon iltaa istumaan. Siinä puhuttiin kevyemmästi ja vakavasti asioita. Oli helppo purkaa huolia ja nauraa yhdessä. Se oli terapiaa mikä toimi. Lomallahan juuri tällaiseen pitää olla aikaa.
Luonto on yksi rauhoittava ja rentouttava elementti. Ei siellä luonnon keskellä aina välttämättä tarvita rinkkaa ja painavia kantamuksia. Luontopolulla kuulee ja näkee linnut, kuulee tuulen huminan, voi aistia luonnon kauneuden ja rauhoittua. Luontopolkuja löytyy alueeltamme joka kunnasta paljon, ja jos ne tuntuvat liian usein kolutuilta, voi käydä saarissa. Eikä meren rantakaan ja sen saaret kovin kaukana ole. Erilaista kauneutta löytyy läheltäkin, eikä tarvitse kauniina kesänä paeta ulkomaille. Toki sekin voi olla hauskaa.
Miksikä näitä kirjoitan. Kaikilla on kiire, eivätkä itsekään tiedä miksi, vaikka ovat lomalla. Se on minun mielestäni jo tauti joka tarttuu. Kannattaa lomalla rauhoittua, ottaa loma rennosti, kuunnella kanssaihmisiä. Jos emme huolehdi itsestämme, emme voi auttaa läheisiämmekään.
Tapio Höykinpuro
