TÄSSÄ kun tätä kirjoittelen, tulee mieleeni, kuinka lyhyt Suomen kesä on. Juuri kun se ehti alkaa niin jo huomaan, että syksyä kohti ollaan menossa. Päivät lyhenevät ja illat alkavat hämärtymään. Pelloilta on tuore heinä kerätty pois ja mansikka-aikakin on takana päin.
Näitä miettiessäni nousee ajatuksiini Saarnaajankirjan viisaat sanat ”Kaikella on määräaika, ja aikansa on joka asialla taivaan alla. Aika on syntyä ja aika kuolla. Aika on istuttaa ja aika repiä istutus.” Näin on ihmisen elämä. Ihmisen elinpäivät ovat niin kuin ruoho, hän kukoistaa niin kuin kukkanen kedolla. Kun tuuli käy hänen ylitsensä, ei häntä enää ole, eikä hänen asuinsijansa häntä enää tunne.
Vuoden kierto herätti mielessäni ihmiselämän eri vaiheet. Kevät on kuin lapsuus. Pieni ja hauras uusi elämä alkaa orastamaan. Hento vihreys näkyy puissa ja nurmikoilla. Maa on muokattu, siemenet kylvetty ja taimet istutettu, ne alkavat kasvaa. Niitä hoidetaan, lannoitetaan ja rikkaruohot kitketään pois, että tuo pieni taimi saisi mahdollisimman paljon auringon valoa. Kun vauva syntyy perheeseen. Hän tarvitsee paljon hoivaa ja huomiota ja turvaa. Hän on täysin riippuvainen vanhemmistaan. Sitä on uuden elämän alku ja kasvu. Jeesus rakasti lapsia ja sanoi: ”Sallikaa lasten tulla minun tyköni, älkääkä estäkö heitä, sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta.”
KEVÄÄN jälkeen tulee kesä ja se on kauneinta aikaa. Luonto on rehevää ja tuoksuja täynnä. Alkukesästä hedelmäpuut kukkivat. Linnut etsivät pesäpaikkoja ja rakentavat pesiään. Pian kuuluu iloista sirkutusta, on iloa ja riemua. Tällainen on nuori ihminen. Täynnä tulevaisuuden odotusta ja suunnitelmia. Kesä etenee ja alkaa näyttämään minkälaista satoa se tuottaa. Onko suunnitelmat toteutuneet. On saattanut olla myrskyjä, jotka ovat tehneet tuhoaan. Hallayöt on voinut viedä viljan. Jäljellä on vain akanoita. Näitä pettymyksen hetkiä voi jokaisen elämään tulla. Kaikki ei aina mene niin kuin on suunniteltu. Mieleen voi nousta ajatus, antaa olla, en enää jaksa.
Raamattu sanoo ”Nuorukaiset väsyvät ja nääntyvät, nuoret miehet kompastuvat ja kaatuvat; mutta ne, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman, he kohottavat siipensä kuin kotkat. He juoksevat eivätkä näänny, he vaeltavat eivätkä väsy.” Aina on toivoa.
Vuorossa on syksy. On leikkuun aika ja raamattu sanoo: Nyt saa leikkaaja palkan ja kokoaa hedelmää iankaikkiseen elämään, että kylväjä ja leikkaaja saisivat yhdessä iloita. Koko eletty elämä näyttää mitä saadaan korjatuksi talteen. Paljon erilaisia vaiheita mahtuu elämään keväästä syksyyn. Sana sanoo: ”Te nuorukaiset ynnä neitsyet, te vanhat yhdessä nuorten kanssa. Ylistäkööt he Herran nimeä, sillä hänen nimensä yksin on korkea, hänen valtasuuruutensa ulottuu yli maan ja taivaan.” Yhdessä me voimme enemmän. Sinä nuori, minä vanhempi.
VUODEN KIERTO loppuu. Talvi kuvaa lepoa joka maalle on annettu. Myös ihmiselle tulee aika, jossa kaikesta luovutaan. Saarnaaja on tämän ymmärtänyt ja sanoo: Kaiken hän on tehnyt kauniisti aikanansa, myös iankaikkisuuden hän on pannut heidän sydämeensä; mutta niin on, ettei ihminen käsitä tekoja, jotka Jumala on tehnyt, ei alkua eikä loppua.
Leena Kataja
