Mitä tehtäs, sika pestäs… 

Mehiläistarhaus on mukava harrastus.
Mehiläistarhaus on mukava harrastus.
Mehiläistarhaus on mukava harrastus.
Mehiläistarhaus on mukava harrastus.

TUOTA otsikon loruahan sitä hoettiin pikkupoikana, kun ei oikein ollut tekemistä. En muista, että yhtään sikaa olisi silloin pesty, vaan aina keksittiin muuta touhua. Joitakin touhuja voisi sanoa jopa harrastuksiksi, vaikka siihen aikaan 50-luvun lopulla ja 60-luvun alussa harrastus-sanaa ei käytetty lainkaan.  

Pikkupoikien harrastuksiin lukeutuivat ilman muuta kalastus ja etenkin onkiminen. Kaikenlainen keräily viehätti myös eli kerättiin linnunmunia, josta jo aikaisemmin kerroinkin. Postimerkkejä kerättiin myös ja ne liimattiin tukevasti ruutuvihkoon. Tulitikkuaskien etikettejä kallattiin ajelemalla pitkin tien varsia pitkiäkin matkoja. Purukumipakkauksissa olevat eriaiheiset pienet kortit olivat myös keräilyn kohde. Kortteja oli ainakin luontoaiheisia ja Beatleseista oli oma sarjansa. Keräämällä koko sarjan sai Pandalta karamellipaketin palkinnoksi. Ihan mukavia pikkupoikien harrastuksia siis. 

Aikuistumisen myötä useimmat lapsuuden harrastukset jäivät ja tilalle alkoi tulla muita juttuja. Kylän poikien kanssa alkoi lentopalloharrastus, joka jatkuu edelleen. Jossakin vaiheessa aletaan harrastaa myös seksiä ja sehän johtaa usein parisuhteeseen ja perheen perustamiseen. Edessä onkin sitten ruuhkavuodet ja omat harrastukset vähenevät minimiin, kun aika menee lasten kuljettamisessa heidän harrastuksissaan. On tietenkin hyvä koettaa pitää itsellä edes joku mukava harrastus, muuten elo käy ankeaksi. 

Lasten kasvaessa alkaa omaakin aikaa jäädä ja myös aikaa harrastuksille. Itse jäin koukkuun sukututkimukseen, jonka aloitin jo alle nelikymppisenä ja joka jatkuu edelleen. Mehiläistarhaus tuli vahingossa, kun isäukko ei enää jaksanut mehiläisiä hoitaa, vaan ”lahjoitti” tarhan minulle ja veljelleni Pekalle. En kai itsekään enää kauan jaksa sitä touhua, joten se harrastus jää lähivuosina pois, vaikka mieluinen onkin. Vanhemmalla iällä ajauduin mukaan kyläseuran toimintaan, ja aluksi se olikin ihan hauska harrastus, mutta muuttui vuosien myötä melkeinpä täyspäivätyöksi. Jaksaminen siinäkin tulee vastaan ja pitää hissukseen alkaa irrottautua kyläseurahommista ja koettaa kehitellä muita harrastuksia. 

Heikki Salmela 

Lisää juttuja aiheesta ja aiheen vierestä

Lue lisää

Muuta luettavaa

Jaa tämä juttu:

Facebook
X (Twitter)
LinkedIn
WhatsApp
Telegram
Sähköposti

Anna palautetta

Olemme uudistaneet nettisivumme, ja haluaisimme kovasti tietää mielipiteesi. Voit antaa tähän myös muuta palautetta, voit olla mukana kehittämässä sivuja eteenpäin. Halutessasi voit jättää yhteystietosi, jos haluat yhteydenottomme asiaan. Lämmin kiitos! Voit myös vastata nimettömänä.

ILMAINEN

ISOJAKO

JA