AFORISMIEN takaa löytyy vimpeliläinen Juha Vihriälä, jonka maailmankuva maalautuu usein kauniiksi arkistenkin asioiden äärellä, haasteista huolimatta.
”Tänään päätin antaa itselleni luvan olla onnellinen. En siksi, että kaikki olisi ollut täydellistä, vaan kaikesta huolimatta.”
–Vuonna 2000 sain MS-taudin diagnoosin kysymysmerkillä. Vuonna 2019 menin työterveyslääkärin vastaanotolle, kun kävely ei meinannut käydä laatuun. Olin pari vuotta aiemmin aloittanut aktiivisen elämäntaparemontin ja ajattelin, että jotain outoa tässä nyt on, kun muuten olin hyvässä kunnossa. Diagnoosi vahvistettiin ja 2020 tuli voinnissa romahdus, josta en enää toipunut, kertoo pastorina työskennellyt Vihriälä.
–Vuoden 2024 alusta pääsin työkyvyttömyyseläkkeelle, mikä on ollut valtavan suuri helpotus. Sairaudessa on ollut paljon käsiteltävää, mutta vihalta ja katkeruudelta olen jostain syystä välttynyt. Olen oppinut, että elämässä voi sopeutua monenlaisiin asioihin. Myös unelmia ja tavoitteita voi sopeuttaa. Suurimmalla osalla ihmisistä on ”joku juttu”, minulla se on tämä. Tämä monella tavalla tympeä sairaus on kuitenkin antanut laajempaa näkökulmaa asioihin. On ollut pakko pysähtyä.
Vihriälä kertoo, että arjen hidastuminen on tehnyt tilaa ajatuksille ja havainnoille. Monen asian arvon on ymmärtänyt vasta silloin, kun ne eivät ole enää mahdollisia.
–Blogin kautta haluan ehkä lempeästi havahduttaa ja antaa oivalluksia siitä, miten paljon hyvää meillä on ympärillä ja miten tärkeää on pysähtyä kaiken sen äärelle. Arjen pyörteessä moni asia helposti unohtuu. Myös se unohtuu, että jokaisella meillä on omat kipeät juttumme ja kellarikerros luurankoineen. Kaikki vain ei näy ulospäin. Siksi vertailu on turhaa, mutta silti me harrastamme sitä aivan liikaa.
”Jos me kaipaamme rohkaisua ja kannustusta, miksi oletamme muiden kaipaavan hyviä ohjeita?”
–Ennen opetettiin, että kehuminen tekee ylpeäksi. Minä en usko siihen. Uskon sen sijaan, että jokainen meistä tarvitsee rohkaisua ja myönteistä palautetta, kaiken ikäisenä. Erityisesti me tarvitsemme elämän haasteiden edessä toivoa ja rohkaisua; kyllä tästäkin selvitään. Sen toivoisin myös blogista välittyvän.
Elämä synnyttää koko ajan lisää tekstejä
ASTIAN MAKUA -BLOGIN aforismeihin voi tutustua Vimpelin kirjastossa 23. kesäkuuta saakka. Aloite näyttelyyn tuli kirjaston taholta.
–Sieltä kysyttiin, että sopisiko tämmöinen. Ajattelin, jotta miksipä ei, sanoo Vihriälä.
Aforismeja voi seurata myös Facebookissa ja Instagramissa. Blogia aloitellessaan Vihriälä kertoo julkaisseensa tekstejä suunnitellusti harvakseltaan, etteivät ne vain loppuisi kesken.
–Se on osoittautunut turhaksi huoleksi. Näköjään elämä synnyttää tekstejä koko ajan lisää, olen aloittanut kirjankin kirjoittamista. Minulla on halu kirjoittaa pidempiä tekstejä, ehkä vähän laajentaa ja taustoittaa asioita aforismin takaa. Kirjoittaminen ei kuitenkaan ole kauhean nopeaa, koska en pysty enää kirjoittaa koneella vaan kirjoitan kännykällä. Vasen puoleni toimii huonosti ja harmillisesti se on minulla dominanssi. Onneksi nykytekniikka mahdollistaa myös sanelun muuttamisen tekstiksi.
Seuraavaksi Vihriälä kertoo haaveilevansa näyttelyn siirtämisestä Lehtimäelle, ”sitten joskus”.
–En sieltä mitään paikkoja ole vielä kysellyt, mutta tällainen haave minulla on, koska Lehtimäki on minulle merkityksellinen paikka. Olen siellä työskennellyt kappalaisena muutaman vuoden ja muistan, että minulla oli suuria visioita siitä, kuinka muuttaisin Lehtimäkeä. Kävi niin, että Lehtimäki muuttikin minua ja tapaani nähdä asioita. Minulle se oli kuin löytöretki. En tiedä mikä sen tekee, mutta siellä ihmisillä on aivan erityinen tapa suhtautua asioihin ja ilmiöihin, siellä ei aivan pienestä hätkähdetä. Voisin kuvitella, että siellä ymmärrettäisiin tätäkin näyttelyä, naurahtaa Vihriälä.
