ALLI ANNOLA muutti vuonna 1965 Itäkylän Karhusaaresta Tarvolaan järven länsipuolelle ja meni naimisiin Jaakko Annolan kanssa. Jaakon hän oli nähnyt ensimmäisen kerran ollessaan Heikkisten (Lammisten) navetassa käsinlypsykilpailussa 16–17-vuotiaana. Jaakko oli katsojien joukossa, ja Alli voitti kilpailun. Naimisiin mennessään Alli oli 24-vuotias.
Kansakoulun jälkeen Alli meni kansanopistoon Lapualle kuusitoistavuotiaana, ja koulu kesti yhden talven. Seuraavaksi talveksi hän meni karjanhoitokouluun Isokyrön Orisbergiin. Ja niin oli koulut käyty.
–Olisin oppikouluun mennyt, mutta ei saanut mennä pyrkimään, kun aina piti tehdä työtä. Mutta kyllä oon pärjännyt muutenkin. Asioita on pitänyt hoitaa, niin siinä on oppinut paljon.
TARVOLAAN Alli kotiutui sanojensa mukaan. Oli niin paljon työtä. Navetassa oli 12–14 lehmää ja vasikoita, lampaita ja sikoja lisäksi. Lehmät lypsettiin kahdesti päivässä. Karja oli hyvää ja meijeriltä tuli palkintoja. Kananmunia Alli vei kauppaan ja sai niistä rahaa.
KYSYN Repulissa olosta, josta olen kuullut vanhoilta ihmisiltä. Siellä järven itäpuolella tarvosilla oli aikoinaan peltoja – ja jollakin on kuulemma vieläkin.
Repuliin lehmät vietiin heinänteon jälkeen ja ne olivat siellä loppukesän. Maito vietiin kesällä Itäkylän meijeriin ja voitakin kirnuttiin. Repulissa olijat olivat aikuisempia, koska siellä viivyttiin pidempään. Muun muassa elijasmattisilla (Annoloilla) oli kytötupa Repulissa. Syksyllä lehmät tuotiin takaisin yhtenä laumana ja Tarvolassa jaettiin eri taloihin. Kukin tietenkin tunnisti omat lehmänsä.
Alli kertoo, että tilan rakennukset olivat vanhoja, kun he alkoivat niitä asua Jaakon kanssa. Talo rakennettiin vuonna 1970 ja navetta kymmenen vuotta myöhemmin. Vanha aitta jätettiin paikoilleen, osin näkösuojaksi pihaa rajaamaan.
–Kyllä sitä nuorena jaksoi, ja olen aina tykännyt tehdä töitä. Olin kauhean kova leipomaankin. Nyt teen vain pellillisen itselleni. Nuoret kyselee reseptejä.
Alli sanoo, että Jaakko oli hyvä mies, vähän liian hyväluontoinen.
–Jaakko ei lyöny eikä juonu, mutta oli vähän jääräpää, hymähtää Alli.
ALLI ei pelkästään tehnyt talon töitä, vaan jakoi myös postia kaksikymmentäkaksi vuotta. Puoli seitsemän aikana aamuisin hän oli jo postia jakamassa.
–Siihen oppi. Kun postin jakoi aamupäivällä niin iltapäivällä oli omaa aikaa.
Aamulla Alli kävi navetassa lypsämässä ennen postin jakoa, ja Jaakko jatkoi navettatyöt loppuun. Oma aika tarkoitti sitä, että ruuanlaiton jälkeen Alli lypsi ja teki navettatyöt yksin illalla.
Postin jakamisesta Alli jäi eläkkeelle 63-vuotiaana.
Talon töiden ja postin jakamisen lisäksi hän on ollut kirkkovaltuustossa yhden kauden ja pidempään diakoniatyön johtokunnassa. Hän sanoo, että on auttanut paljon seurakunnassa, ja talkootöitä oli mukava tehdä.
Lisäksi perheellä oli kolmenkymmenen vuoden ajan kaksi mökkiä, joita vuokrattiin. Niiden siivoamisen Alli hoiti vuokralaisten jäljiltä, kunnes mökit siirtyivät tyttärien omistukseen.
Ennen naiset tekivät navettatyöt yksin
PERHEESEEN syntyi kolme tytärtä, Tiina, joka on yli kuudenkymmenen ja pian kuusikymmentä täyttävä Kaija. Kolmas tytär, Pauliina, nukkui pois vaikean sairauden jälkeen 44-vuotiaana puolitoista vuotta sitten.
Allin veli oli kuuro ja sisko muistisairas. Puoliso Jaakko sairasti myös muistisairautta ja Alli toimi hänen omaishoitajanaan kymmenen vuoden ajan. Omaishoitajana toimiminen oli hänelle tuttua työtä. Jaakon poismenostaan on viisi vuotta.
–Olen ollut hirveän terve ihminen. Polvet leikattiin kymmenen vuotta sitten. Lunssia en oo sairastanut. Se on vissiin se raitis navetan ilma, Alli hymähtää.
Ajokortista hän luopui 75-vuotiaana, mikä nyt 84-vuotiaana vähän harmittaa. Tällä hetkellä elämään tuo sisältöä käsitöiden tekeminen.
–Nyt tikkuan. Villasukkia tarvitaan aina. Ennen merkkasin ja tein kanavatöitäkin. Oli kangaspuutkin. Tässä tuvassa en ole niitä käyttänyt. Pitäisi näyttää lapsenlapsille, miten mattoa tehdään.
Kyllä nainen on tämän yhteiskunnan pitänyt pystyssä, sanoo Alli. Ennen naiset tekivät yksin navettatyöt, mutta sitten miehetkin alkoivat osallistua siihen työhön.
Hyvät unenlahjat ovat auttaneet jaksamaan
ALLILLA on lapsenlapsia viisi ja jo neljättä polvea on tulossa syksyllä neljäs lapsi. Yhdessä oleminen on tärkeää. Lapset käyvät paljon ja auttavat äitiään. Maton piiskaamista en enää harrasta, mutta muut arkityöt teen itse, sanoo Alli.
Kysyn, mikä on auttanut jaksamaan.
–En minä tiiä. On noustava ylös aamusella, että iltasella saa nukuttua. Minä olen hyvä nukkumaan, mutta vähäuninen.
Alli lukee paperisena Järviseudun Sanomia ja on tilannut lehteä lapsenlapsille. Hän lukee lehden varsin tarkkaan ja sanoo, että tavallisista ihmisistä voisi olla juttuja. Posti saa kriittiset kommentit jakelupolitiikastaan. Kirjeposti pitäisi hänen mielestään jakaa joka päivä.
Hiljentynyt Tarvola
TARVOLA on kaunis kylä, mutta hiljentynyt viime aikoina. Nyt kylään tulee seitsemän Ilkka-Pohjalaista, kun ennen niitä tuli seitsemänkymmentä. Kylä on pienentynyt, ja tyhjiä taloja on paljon.
–Kun tulin tänne, kallesten pihassa lapset leikkivät, ja siinä oli 36 lasta. Kylän keskellä olleella ylikaivolla pidettiin juoksukilpailuja lapsille. Jaakon veli Erkki niitä piti ja osti karkkipusseja palkinnoiksi.
–Voi mummu kun sinä pysyisit tuollaisena, sanoi lapsenlapsi Allille taannoin.
–Minä olen aina sanonut, että haluan terveenä kuolla. En minä kuolemaa pelkää. Mutta jos pitää pitkään sairastaa, se ei ole hääviä.
