Tätä kysyin pienemmiltä lapsiltani eräänä iltana pohtiessani kuluneita kuukausia. Meidän kesään ei nimittäin ole kuulunut mitään niin sanotusti erityistä, kuten vaikka ulkomaan reissuja.
Kaikkia lasten toiveitakaan en ole pystynyt toteuttaa. Yhdeksänvuotias poikani toivoi kesälle pientä retkeä Japaniin. Nuorempi veljensä (6v) sanoi jostain kuulleensa, että Japani on saman tien varrella kuin päiväkoti, eli Vimpelin Rantakylässä päin. Niin tai näin, reissu Japaniin ei tänä kesänä toteudu.
Mikäli Japania ei lasketa lukuun, on monta mukavaa hetkeä kuitenkin koettu.
Kuusivuotias muisti alkukesän mökkireissulta hetken, kun yhdessä lilluttiin paljussa ja ihasteltiin sateenkaarta. Ulkoilun vaivattomuus kuului hänellä listan top 3:een myös. Sen lieveilmiöistä olen äitinäkin saanut nauttia, ihmetellessäni hukassa olevien kenkien ja lippisten määrää. Saldossa olen kyllä mennyt jo sekaisin, kun hukkaan menneitä vaatekappaleita on löytynyt ja tilalle ostettuja puolestaan mennyt hukkaan. Summa summarum, pääasia, että kivaa on ollut. Kolmas tärkeä asia kuusivuotiaan listalla oli kaverit ja kavereiden kanssa koetut hetket, kuten tupla-patukan syöminen takapihalla ilman paitaa.
Yhdeksänvuotias listasi unohtumattomiin kokemuksiin veneretket Karppaan ja hiljattain vietetyt kaverin synttärijuhlat, joissa näki pitkästä aikaa monta hyvää ystävää. Kirjakaupasta löytyi mielenkiintoinen kirja, ja kirppiskierrokselta historiaa huokuvia esineitä. Serkkupojan kanssa hän kertoi kokeneensa monetkin tärkeät ja mukavat hetket, eikä lapseni osannut sanoa mitä olisi kesäänsä kaivannut enempääkään. Paitsi ehkä yhtä asiaa.
Japanin matkan lisäksi yhdeksänvuotiaan harras toive on jo vuosia ollut oma piharakennus, jonne hän saisi vetäytyä taiteensa ja keksintöjensä kera. Koska siihen ei ole äidin rahat riittäneet, yrittäjähenkinen oman elämänsä Pelle Peloton on ryhtynyt itse säästämään unelmiensa kartanoa varten. Kesäkahvilan pito on tähän asti kerryttänyt säästöihin 36 euroa, joten töitä unelmien eteen joutunee vielä paiskimaan.
Jokainen ruuhkavuosia elävä tietää, että aikuisten oikeasti kesä on paljon muutakin kuin utuisia kahvihetkiä kastehelmien keskellä ja hiekkalinnojen rakentelua uimarannalla. Ainakin meidän kesään on kuulunut myös tolkuttoman paljon organisointia, sinne tänne sinkoilua, tylsyyden tunteen sietämistä (lapset) ja loputtomalta tuntuvien pyykki/tiski/sotkujen siivousta (aikuiset). Kaksi viimeksi mainittua eivät muuten jostain syystä kohtaa, ainakaan turhan usein.
Kivoista ja ei niin kivoista asioista ja velvollisuuksista huolimatta arki ja kesä on kuitenkin suurimmaksi osaksi oikein mukavaa. Ja itsehän voin päättää minkälaisia hetkiä haluan vaalia. Otan paljon kuvia, joita katsellaan lasten kanssa yhdessä, muistellaan hetkiä ja tunteita. Sitä, miten hienoja aarteita löytyi rannalta ja miltä lämmin hiekka tuntui varpaissa. Talvella kuvia katsellessa et muista enää tekemättömiä töitä, vaan ne tähtihetket, joita onneksi on paljon.
Parhaat hetket syntyvät läsnäolosta, muuta ei tarvita.
Johanna Korkea-aho
