Selasin vanhaa perhealbumia. Tuossa olin minä ja viisi vuotta vanhempi sisareni nojailemassa
vastavalmistuneen kotitalon seinään. Aurinko paistoi silmiin ja siristellessä naama vääntyi vinkkuraan.
Samettihousujen lahkeet olivat muodikkaan leveät ja kesä tuntui jatkuvan ikuisesti. Minä muistan!
Ystäväpariskunnan rouvalla on muistisairaus. Vanhat asiat ovat kirkkaina mielessä, se, kenen hautajaisissa käytiin eilen, on pyyhkiytynyt pois. Aamulla rouva ihmettelee kuka on tuo mies, jonka vierestä herää. Missä on koti ja miten kahvia keitetään, miksi pelottaa ja milloin tämä loppuu? On unohtanut!
Kävin katsomassa tanssiperformanssin, joka käsitteli kehoomme tallentuvia muistoja – sitä, miten kaikki
kokemamme kasautuu sieluumme kuin sammioon ja vaikuttaa käsitykseen itsestämme. Katkaisin joku vuosi sitten jalkani ja se jouduttiin operoimaan. Jalalla ei enää hypitä ja tikkailla kiipeäminen pelottaa. Tajuan olevani vanha ja vähän rikkinäinen. Miltä tuntuu juosta pelkästä olemisen riemusta, sen olen unohtanut.
Vietimme viikonlopun Helsingissä. Opiskelukaupunkini oli pienentynyt ja kadut kaventuneet, rakennukset
olivat matalampia kuin muistikuvissani. Osasin silti suunnistaa asfalttiviidakossa ja löytää oikean ratikan.
Kaupungissa jalkani liikkuivat nopeammin, ymmärsin olla tervehtimättä bussikuskia ja vältin katsomasta
vastaantulijaa silmiin. Minä muistin vielä.
Naapurimaassa soditaan. Kotimaassa jyllää rasismikeskustelu ja muualta tulleita ihmisiä pelätään. Naisten
tasa-arvo on ottanut takapakkia monessa maassa. Kiusaaminen ja väkivalta ei ota loppuakseen. Miten
osaisimme olla ihmisiksi, sen me olemme unohtaneet!
Palasin kesätöihin museoon, jossa olin työskennellyt viimeksi 14 vuotta sitten. Museon taideteoksissa,
valokuvissa ja kirjeissä on säilöttynä pala aikaa. Se, miten taiteilija on yrittänyt, ollut epätoivoinen, sairastanut ja joutunut eroon rakkaistaan. Ja millaisella uskolla ja sitkeydellä hän onkaan selvinnyt –
vaikeuksien kautta voittoon. Millainen tarinoiden ja historian runsaudensarvi museo onkaan! Muistin sen
jälleen!
Marjut Mässbacka
