KORTESJÄRVELÄINEN poprock-bändi Zarab kolkutteli 1980-luvulla valtakunnallisenkin suosion portteja, kunnes toiminta alkoi hiipua opiskelujen kutsuessa osaa yhtyeen jäsenistöstä. Rivit kasattiin uudestaan rumpali Jarkko Mattilan 50-vuotissyntymäpäiville vuonna 2019. Orkesteri esitti juhlayleisölle muutaman biisin vanhasta tuotannostaan.
Kitaristi Pasi Mattilan mukaan tuolloin heräsi ajatus uuden musiikin tekemisestä. Kosketinsoittaja Janne Sankelo jättäytyi tässä kohtaa sivuun, mutta Mattilat ja basisti Jukka Mäki päättivät jatkaa ja bändi sai nimekseen M3M.
–Kyllä nimenomaan tuli ajatus siitä, että se olisi jotain uutta, eikä mitään vanhan lämmittelyä.
ENSIMMÄINEN JULKAISU näki päivänvalon uudenvuoden aattona vuonna 2022, kun instrumentaalikappaleet Enzo ja Air julkaistiin suoratoistopalveluissa. Seuraavaa julkaisua saatiin odotella yli kaksi vuotta, kunnes 4. helmikuuta julkaistiin viiden biisin EP Lumessa. M3M:n koko tuotanto löytyy kaikista suoratoistopalveluista ja myös vinyylin julkaisusta on ollut keskustelua.
EP:tä voisi luonnehtia paikoin progressiiviseksi ja psykedeeliseksi äityväksi kitaravetoiseksi poprockiksi, jossa on vaikutteita myös kokeellisesta elektronisesta musiikista. Levy on mukaansa tempaava ja luo kuulijalle vaikutelman tarkkaan harkitusta talvisesta teemasta.
Mattilan mukaan kappaleet ovat kuitenkin syntyneet enemmänkin alitajuisesti ja säveltäneet itse itseään. Hän on työstänyt demoversioita kotistudiossaan vuosien ajan, aina kun on töiltään ehtinyt.
–Materiaalista ei ollut pulaa, mutta ajasta ja energiasta kylläkin. Työskentelen huonekalualalla työnsuunnittelijana. Työ vaatii paljon keskittymistä, ja yleensä aina on kiire. Halusin myös tehdä koko prosessin itse aina äänitystä, miksausta ja masterointia myöden. Niiden opettelu vei myös aikaa. Sitä odottaa jo eläkettä, että olisi enemmän aikaa musiikille, naurahtaa Mattila.
Yhteistyöllä, etätyönä
LUOMISPROSESSI oli pitkälti Mattilan dominoima. Hän ohjelmoi rumpukoneella rumpupohjat, soittaa demobassot sekä kitarat ja koskettimet. Syyt toimintatapaan ovat käytännölliset.
–Asun Tuusulassa, enkä ehdi käymään Kortesjärvellä treeneissä edes joka kuukausi. Silloin on eduksi, että demot ovat mahdollisimman valmiita.
Lopputulokseen vaikutti Mattilan mukaan kuitenkin myös yhtyeen muiden soittajien panos.
–Yhtä lukuun ottamatta Jukka on soittanut bassot kaikkiin biiseihin. Hän soitti lähtökohtaisesti demojeni mukaan, mutta maustoi niitä omilla kuvioillaan ja tyylillään, joka sekin vaikutti kokonaisuuteen.
–Jukka äänitti omat osuutensa kotistudiossaan. Jarkon rummut äänitettiin Kortesjärven Mattilassa ”ysiviitoseksi” nimetyllä bändikämpällä. Myös rumpujen lopullisia versioita mietittiin yhdessä.
“Instrumentaalinen ilmaisu haastaa tekijänsä aivan toisella tavalla”
AIEMPIEN JULKAISUIDEN tapaan myös Lumessa- EP on instrumentaalista musiikkia. Mattilan mukaan hän yritti kyllä kirjoittaa tekstejä, mutta niitä ei tuntunut syntyvän.
–Jotenkin kaikki kuulosti banaalilta. En tiedä, oliko syynä iän mukana tullut itsekritiikki. Musiikkihan on abstraktia, mutta kun kirjoittaa sanoja, tulee heti väärinymmärryksen mahdollisuus. Ihmiset tulkitsevat puhetta ja tekstiä aina omasta kulmastaan. Kuten filosofi Ludwig Wittgenstein on todennut: ”Siitä, mistä ei voi puhua, siitä on vaiettava”, toteaa Mattila mystisesti ja jatkaa:
–Toisaalta instrumentaalinen ilmaisu myös haastaa tekijänsä soittajina aivan toisella tavalla. Laulun taakse on tavallaan helppo piiloutua, mutta instrumentaaliset sävellykset vaativat soitannollisesti enemmän luovuutta ja ideaa.
Uuden luominen on palkitsevaa
MATTILA EI ERITYISEMMIN lähde luonnehtimaan julkaisun musiikillista tyylilajia tai luonnetta. Sen hän jättää kuulijoille. Musiikillisia vaikutteitakaan hän ei erityisemmin osaa nimetä.
– Jos osaa kuunnella, niin kyllähän sieltä tiettyjä vanhempia bändejä löytyy. Kuuntelen kyllä nykyisin kaikkea varsin tarkalla korvalla ja Spotifysta kuuntelen todella paljon varsinkin uutta vaihtoehtoista musiikkia. Sanoisin että ne kaikki vaikuttavat jollakin tavalla.
Mattila painottaa, että ei ole taipuvainen vellomaan nostalgiassa. Musiikin tekijänä hän kokee tärkeimmäksi uuden luomisen.
–En ole oikeastaan koskaan oikeastaan treenannut muiden kappaleita. Jotenkin se on tuntunut ajan haaskaukselta. Mielestäni kaikkia tulisi rohkaista tekemään jotain omaa, sillä se on todella palkitsevaa, Mattila kiteyttää.
Jani Kielinen
