HILJAISEN VIIKON evankeliumissa Jeesusta viedään ristiinnaulittavaksi. Hän uupuu kaiken kokemansa kidutuksen jälkeen ristin alle. Niinpä sotilaat pysäyttävät Simon-nimisen kyreneläisen miehen ja laittoivat hänet kantamaan Jeesuksen ristiä. Hän oli satunnainen kaupunkiin matkaaja, jonka nimi tuli näin liitetyksi osaksi tätä suurta kertomusta. Hän sai kantaa Jeesuksen kuormaa.
Jeesuksen julkisen toiminnan aikana asetelma oli usein päinvastainen. Toimintansa alussa hän sanoi, että oli ”tullut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, julistamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen”. Jeesus oli siis tullut kantamaan toisten taakkoja ja vapauttamaan niistä. Erityisen hienosti tämä näkyy pääsiäisen aikaan luettavassa Jesajan kirjan kohdassa, luvussa 53: ”Ja kuitenkin: hän kantoi meidän kipumme, otti taakakseen meidän sairautemme. … Hän kärsi rangaistuksen, jotta meillä olisi rauha, hänen haavojensa hinnalla me olemme parantuneet”.
Tarvitsemme kantajia. Lapsena emme selviäisi, ellei joku ottaisi syliin ja kantaisi. Matkan varrella voi välillä tulla niin paljon kuormaa kannettavaksi, että tarvitsemme rinnallemme taakkojen kantajaa. Matkan päätteeksikin tarvitsemme kantajat.
Kenen lähimmäisen kantaja sinä voisit olla hänen elämänsä matkan varrella? Jeesus kehotti jokaista seuraajakseen haluavaa ottamaan ristinsä ja kantamaan sitä. Matkan varrella käy kuitenkin usein niin, että risti kantaa meitä. Sanoma Jumalan rakkaudesta ja anteeksiantamuksesta antaa voimia, kun kuormat painavat maahan.
Pääsiäisen sanomassa rististä tulee ilon ja voiton merkki. Se julistaa taakoista pääsemisen ilosanomaa: Kristus nousi kuolleista ja kuolemalla kuoleman voitti!
Siunattua pääsiäistä!
Matti Salomäki
Lapuan hiippakunnan piispa
