OLIN tulossa iltahämärissä kotiin isä-Matin (Lehtiniemi) kanssa. Kuohuvan kosken ylitys tapahtui Junnilan kohdalla kosken yli vedettyjen kahden tukin kautta. Ne oli kiinnitetty laudoilla yhteen.
Tukit vedettiin syksyisin rannalle, ettei niitä jäät vieneet keväisin. Tukeissa ei ollut kaiteita, siksi ylitys oli vaarallinen. Minua pelotti. Olin silloin vasta 11-vuotias.
Isälläni oli kyynertaipeessaan miesten runkopyörä. Liukkaat tukit tekivät helposti tepposen. Niin myös isäni horjahti ja pyörä putosi koskeen. Pyörä ylös ja matka kohti Vistiä jatkui.
Isä-Matti totesi minulle matkalla, että tähän pitää saada kunnon silta. Hän oli nähnyt jossain riippusillan. Tätä hän jäi mielessään suunnittelemaan ja otti yhteyttä Martti Harvisaloon, joka ilmeisesti teki luonnoksen siltaan.
Isälläni oli suhteita Lapuan Konepajaan (sieltä hän sai suunnittelemaansa tiilikoneeseen rautaosia). Konepajalta löytyivät pultit ja teräsvaijerit tulevaan riippusiltaan.
Isä-Matti ei joutanut osallistumaan rakentamiseen, vaan jokivarren miehet tekivät sen kökällä. Kyläläiset kokosivat tukit ja muun lautatavaran omista metsistään.
Silta oli valmis muistaakseni 1948.
Lapsille silta oli mieluinen, sillä se keinui hyppiessä ja oli vaarallinenkin !
Ennen siltaa koski tulvi Vanhajoen mutkassa keväisin. Siksi kaikki joutuivat kiertämään joko Ylispangarin tai Jaakkolan sillan kautta.
Näin uusi riippusilta lyhensi koulu- ja kauppareissuja huomattavasti. Siitä oli kaikille iso hyöty!
Tämä on jäänyt minulle mieleen, sillä isä-Matti puhui meille kotona paljon sillan rakentamisvaiheista.
Ritvan muistelmat kirjoitti ylös
Hannele Harjunpää
