MOORIAN vuori, josta sunnuntain Vanhan testamentin teksti (1. Moos. 22:1–13) puhuu, on ihmeellinen paikka. Siellä Aabraham oli saanut Jumalalta käskyn uhrata Iisakin, ainoan poikansa. Kun Aabraham oli jo tarttunut veitseen, esti Jumala kuitenkin häntä surmaamasta poikaansa. Iisakin henki pelastui Moorian vuorella. Tuon vuoren nimeksi Aabraham laittoi heprean ilmaisun, joka tarkoittaa ”Herra on katsova”. Nimi juontui Aabrahamin profeetallisesta sanasta, että ”Herra on katsova itselleen lampaan polttouhriksi”. Iisakin sijasta tuona päivänä uhrattiin vuorella oinas, jonka Aabraham oli katsonut. Profetia Herran katsomasta uhrista jäi odottamaan toteutumistaan.
Kun siirrymme noin 1000 vuotta eteenpäin ajassa, Moorian vuori oli jälleen tapahtumien polttopisteessä. Tällä kertaa kuningas Daavid oli tehnyt syntiä ja sen seurauksena Herran enkeli kulki Jerusalemin yllä miekka kädessä surmaten kansaa (1. Aik. 21). Enkeli kuitenkin pysähtyi jebusilaisen Ornanin puimatantereen kohdalla, johon Daavid rakensi alttarin ja jossa hän uhrasi uhrit, ja niin enkeli laittoi miekkansa tuppeen ja vitsaus lakkasi. Tuo paikka, joka pelasti Jerusalemin asukkaat, oli sama Moorian vuori, jossa Iisak oli aikanaan pelastunut (2. Aik. 3:1).
Ja tälle Moorian vuorelle Daavidin poika, Salomo, rakensi myöhemmin temppelin, jossa vuosi toisensa perään uhrattiin uhreja – ei vain Iisakin, ei vain Jerusalemin – vaan koko Israelin puolesta, jotta he säästyisivät syntien rangaistukselta. Vieläkään ei ollut kuitenkaan täyttynyt Aabrahamin profetia, jonka mukaan Herra on katsova tällä vuorella uhrin itselleen. Aabraham, Daavid ja temppelipapisto olivat tähän asti katsoneet uhrit vuorella uhrattavaksi.
NOIN tuhat vuotta Daavidin jälkeen Sakarias sai profetian ja lausui: ”Kiitetty olkoon Herra, Israelin Jumala, sillä hän on katsonut kansansa puoleen ja valmistanut sille lunastuksen” (Luuk. 1:68). Sakarias kuulutti Jeesuksen saapumista. Pitkäperjantaina Jeesus nostettiin ristille Golgatan kummulle, joka sijaitsi – missäpä muuallakaan – kuin Moorian vuorella. Tässä oli se Jumalan karitsa, jonka Herra oli katsonut syntiuhriksi – ei vain Iisakin, Jerusalemin tai Israelin, vaan nyt koko maailman puolesta.
Synnin palkka on kuolema, iankaikkinen kadotus, jonka olemme kaikki ansainneet. Mutta niin kuin Iisak ja Jerusalem säästyivät rangaistukselta Moorian vuorella, pelastut kuolemalta sinä, joka laitat kaiken turvasi tuolla vuorella surmattuun uhriin, Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan Poikaan.
Pastori Markus Pöyry
Pyhän Ristin luterilainen seurakunta, Alajärvi
