VIMPELILÄISESTÄ Juha Vihriälästä välittyy kiitollisuus. Takana on reilun puolen vuoden mittainen kirjaprojekti, jonka aikana hän on yhdessä työryhmänsä kanssa koonnut aforismeja esikoisteokseensa Varjo on merkki valosta.
–Olo on iloinen ja helpottunut, Vihriälä kertoo.
Aforismien syntytarina juontaa juurensa vuoteen 2020, jolloin vuonna 2000 diagnosoidun MS-taudin pahenemisvaihe alkoi yllättäen. Kirjoittaminen tarjosi Vihriälälle keinoja käsitellä muuttunutta elämäntilannetta ja antoi asioihin uudenlaista näkökulmaa. Vuosien saatossa Astian makua -blogiin on kertynyt yli 700 aforismia, joista kirjassa on mukana noin 200.
–En olisi saanut tätä projektia valmiiksi ilman työryhmääni, joka auttoi viemään asioita eteenpäin. Taudin kuvaan kuuluu päätöksenteon vaikeus, ja minulla tästä olisi tullut vähintään vuosien projekti, Vihriälä toteaa.
Vihriälän työryhmän kokosi hänen siskonsa mies Jussi Peräaho. Mukaan kutsuttiin myös Marja-Leena Rauhala, Heikki Peräaho ja Arja Luoma. Työryhmä kokoontui noin neljästä viiteen kertaan projektin aikana.
–Työryhmän keskustelut ja pohdinnat ovat tuoneet mukavaa sisältöä arkeen. Aluksi näin aforismit postikorttimuodossa, mutta kirjan julkaiseminen tuntui lopulta paremmalta ratkaisulta.
Vihriälä kertoo, että MS-tauti on vaikuttanut hänen tapaansa tarkastella maailmaa. Vaikka sairaus on tuonut elämään haasteita, se on myös tarjonnut uusia näkökulmia.
–Maailman meno on ainakin minulle hidastunut. Asioita tulee ajateltua hitaammin ja tavallistenkin asioiden yhteydet näyttäytyvät usein eri tavalla. Ajatus kiertää joskus outoakin reittiä. Tämä on taudinkuvalle ominaista, se johtuu keskushermoston muuttuneesta toiminnasta. Olen hyväksynyt asian ja oikeastaan hitaus on tuonut jollain tavalla mukavan mausteen elämään, Vihriälä kuvailee.
Myös muistaminen on sairauden vuoksi vaikeutunut, mutta siitä huolimatta Vihriälä kertoo muistavansa lähes jokaisen aforismin taustan – sen, mistä ajatuksesta, tunnetilasta tai kokemuksesta teksti on syntynyt.
–Suurin osa mietelauseista on syntynyt vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa, tai esimerkiksi maisemasta. Kohtaamiset ovat vähentyneet, ja toisinaan kaipaan työelämän ihmiskontakteja. Tiedostan kuitenkin, ettei vointini enää sallisi sitä.
“Myötätunto on arvokkaampaa kuin ohjeet”
VIHRIÄLÄ kertoo sairautensa pahenemisvaiheen auttaneen ymmärtämään inhimillistä kärsimystä ja myötätunnon merkitystä, mutta myös näkemään ymmärtämisen rajallisuuden. Tähän liittyy myös kirjan aforismi “Kivussa ei kaivata ohjeita, vaan aitoa myötätuntoa ja lämmintä läsnäoloa.”
–Emme voi koskaan todella tietää, mitä toinen käy läpi. Oma kokemukseni on, että kun ihmisellä on kipeä asia elämässä, muille tulee helposti kiusaus antaa ohjeita, vaikka ei välttämättä täysin tietäisi mistä on kyse. On hyvä muistaa, että joskus myötätunto on arvokkaampaa kuin ohjeet, pohtii Vihriälä.
Kirjaan koottujen aforismien hän toivoo välittävän lukijoille myötätuntoa ja ajatusta siitä, että asioita voi tarkastella monella eri tavalla.
–Erityisesti sosiaalisessa mediassa näkyy tämä usein unohtuneen ja koen, että se on omalla tavallaan lisännyt vastakkainasettelua. Siellä on helppo olla asioista jyrkästi jotain mieltä ja kerätä ympärilleen samoin ajattelevia ihmisiä. Yleinen myötätunto näkyy usein unohtuneen. Siksi koen tärkeänä muistuttaa, että kun opimme kuuntelemaan toisiamme aidosti ja läsnä olevasti, on toista helpompaa myös ymmärtää.
Varjo on merkki valosta -kirjan julkaisutilaisuus järjestetään tiistaina 22. huhtikuuta kello 18 Vimpelin seurakuntatalolla. Samassa yhteydessä vietetään myös Vihriälän 50-vuotisjuhlia kahvituksen merkeissä. Tilaisuus pidetään Kohtaamispaikka-illan yhteydessä, ja kaikki ovat tilaisuuteen tervetulleita.
