TÄMÄN keskiviikon evankelis-luterilaisen kirkon paastokalenterissa lukee näin: Eläkää valon lapsina! Miten säteilen valoa ympärilleni? Hyvä kysymys. Miten juuri minä voin pyrkiä siihen, että lähimmäisilläni olisi hyvä olla?
Elämme itsekkäässä maailmassa. Sellaisessa, jota Paavali kuvasi 2. kirjeessään Timoteukselle, luvussa kolme. ”Sinun on tiedettävä, että viimeisinä päivinä koittavat vaikeat ajat. Silloin ihmiset rakastavat vain itseään ja rahaa, he ovat rehenteleviä ja pöyhkeitä, he herjaavat ja ovat vanhemmilleen tottelemattomia. He ovat kiittämättömiä, jumalattomia, rakkaudettomia, leppymättömiä, panettelevia, väkivaltaisia ja raakoja, kaiken hyvän vihollisia, petollisia, häikäilemättömiä ja järjettömiä. He rakastavat enemmän nautintoja kuin Jumalaa, he ovat ulkonaisesti hurskaita mutta kieltävät uskon voiman. Karta sellaisia!”
Karta sellaisia. Helpompi sanoa kuin tehdä. Maailma ympärillämme on muuttunut itsekkään raadolliseksi. Lähimmäistemme unohtaminen on kovin helppoa. Taito sulkea silmänsä maailman hädältä on minäkeskeisessä maailmassa melkeinpä hyve; ensin minä, sitten vasta ne kaikki muut.
Jeesus rakasti lähimmäistään ja eli niin kuin opetti. Ensi sunnuntain tekstissä kerrotaan siitä, miten Jeesus ruokki viidellä ohraleivällä ja kahdella kalalla viisituhatta ihmistä. Tähteitäkin jäi yllin kyllin myöhemmin jaettavaksi. Ei Jeesuksen olisi tarvinnut ihmismassaa ruokkia. Mutta hän koki vastuunsa noista ihmisistä, jotka olivat lähteneet seuraamaan häntä, ja halusivat kuulla lisää hänen opetuksiaan. Hän ei jättänyt heitä ravinnotta, vaan jakoi omistaan. Ravitsi ihmisjoukon leivillä ja kaloilla. Mutta myös sanallaan, kuten hän itsekin totesi sanoessaan “Minä olen elämän leipä. Joka tulee minun luokseni, ei koskaan ole nälissään, ja joka uskoo minuun, ei enää koskaan ole janoissaan.” (Joh. 6:35)
MEILLÄKIN on vastuu lähimmäisistämme ympärillämme. Meidänkin tulee ruokkia heitä leivällä, auttaa avun tarpeessa olevia. Aineellisen hyvän lisäksi lähimmäisiämme voi tukea myös olemalla läsnä, menemällä yksinäisten luokse, vaihtamalla kuulumisia ja luopumalla omista menoistamme toisten hyväksi.
Annetaan hyvyyden valon säteillä ympärillemme. Niin, että se varmasti näkyy. Ihmisten hyvyys toisiaan kohtaan on merkki inhimillisyydestä. Ja sitä tämä maailma tarvitsee.
Tässäkin tukenamme on Elämän leipä, Jeesus Kristus. Hänen armonsa ja anteeksiantonsa, ristinsä ja rakkautensa, turvansa ja tukensa kulkevat mukanamme joka ikinen päivä.
Kaikki katsovat odottaen sinuun,
ja sinä annat heille ruoan ajallaan.
Sinä avaat kätesi
ja hyvyydessäsi ravitset kaiken mikä elää. (Ps. 145:15–16)
Mari Heijari
Seurakuntapastori
Vimpelin alueen vastuupappi
Alajärven seurakunta
