EVIJÄRVEN Lahdenkylässä yrittäjä Jorma Eilonen työskentelee kolmen veljensä kanssa turkistarhalla, jonka perheen isä Jussi Eilonen perusti vuonna 1969. Ikääntynyt isä käy edelleen tarhalla ja osallistuu töihin vointinsa mukaan. Aiemmin myös vaimo Teresia Eilonen toimi turkisalalla neuvontatyössä.
Tällä hetkellä tarhalla on alle 800 kettua, joista pääosa on naaraita. Alkuvuodesta on menossa hiljainen aika, jolloin tehdään kunnostus- ja korjaustöitä ja valmistaudutaan kevääseen. Sinikettu synnyttää touko–kesäkuussa 5–6 pentua, jotka kasvavat kesän mittaan ja nahkotaan marras-joulukuussa. Silloin tarhalla on kiireinen aika, ja ulkopuolista apua on 2–3 henkilöä, viime aikoina useimmiten ukrainalaisia.
Tarhalla on nyt eläimiä noin puolet siitä määrästä, mitä oli vastaavana aikana vuonna 2023. Silloin eläimet määrättiin lintuinfluenssan takia lopetettaviksi. Asiasta valitettiin, mutta tuloksetta, ja siitoseläimet lopetettiin vuoden 2024 maaliskuussa.
Lintuinfluenssa iski tuhoisimmin suomenkielisiin pohjalaismaakuntiin, kuten Keski-Pohjanmaalle ja Etelä-Pohjanmaalle. Täällä oli pääosa tarhoista, joilta eläimiä lopetettiin. Eilosten tilalla samoin kuin monella muullakin tarhalla vuosikymmenten työ siitoseläinten kasvattamisessa meni hukkaan.
–Oli tuskallinen päätös joutua lopettamaan eläimet ja menettää vuosikymmenten työ. Jalostustyötä on tehty toiminnan alusta asti. On palkitsevaa, kun onnistuu saamaan hyvät ominaisuudet siitoseläimeen, ja se vaatii pitkäjänteistä työtä ja kärsivällisyyttä.
Turkistarhauksen työllistävä vaikutus on laskenut nopeasti
TURKISTARHAUSALALLE vaikeat 2020-luvun vuodet eli globaali koronapandemia, Venäjä-pakotteet Ukrainan sodan vuoksi ja Suomessa kesän 2023 lintuinfluenssapurkaus ovat merkinneet toiminnan hankaloitumista, ja moni yrittäjä on luopunut tai luopumassa tarhauksesta. Vuonna 2022 Suomen Turkiseläinten Kasvattajain Liitto FIFURin jäsenpiiriin kuuluvia turkisalan yrityksiä oli maassamme 514, kun vastaava luku vuonna 2023 oli enää 442 tilaa.
Suomen Turkiseläinten Kasvattajain Liiton tilastojen mukaan turkiseläinkasvatuksen parissa tiloilla tehtyjen henkilötyövuosien määrä on laskenut nopeasti. Vuonna 2020 se oli 956 henkilötyövuotta, vuonna 2022 puolestaan 489 ja vuonna 2023 ennakkotiedon mukaan enää 433 henkilötyövuotta. Koko alan arvoketjun työllisyys Suomessa oli 1420 henkilötyövuotta verovuonna 2023.
Turkistarhaus vaikuttaa kuntien talouteen monella tavalla
TURKISTARHAUS on pitkään ollut kiistanalainen elinkeino ja se on kielletty kahdessatoista EU-maassa kokonaan ja viidessä osittain. Kymmenessä maassa ei ole kieltoa.
Tilastokeskuksen kuntien avainlukujen mukaan kesäkuussa 2022 Evijärvellä työllistyi turkistarhauselinkeinon pariin yrittäjien lisäksi 10 palkansaajaa. Kauhavalla oli yrittäjien lisäksi työssä 27 ja Lappajärvellä 40 palkansaajaa.
Pohjalaiskunnille turkistarhat ovat merkittävä työllistäjä. Kunta saa ansio- ja yhteisöverotuloja. Lisäksi yrittäjät maksavat tiloistaan kiinteistöveroja ja omista yrittäjätuloistaan ansio- ja pääomatuloveroja.
Turkistarhaus vaikuttaa merkittävästi pohjalaiskuntien talouteen. Tarhauksen huippuvuosia olivat 2013 ja 2014, jolloin esimerkiksi Lappajärvellä oli paljon tarhoja. Näinä vuosina myös nahkojen hinnat olivat ennätyksellisellä tasolla. Vuodelta 2013 tarhojen ja tarhaukseen liittyvien yritysten yhteisöverotulot kunnalle olivat runsaat 600 000 euroa. Vuoden 2022 yhteisöverotuloja näkyy enää vähän yli 50 000 euroa turkistarhauksesta ja siihen liittyvistä elinkeinoista. (Veroja koskevat tiedot haettu Ylen verokoneesta ja kuntien ja valtion jako-osuus asetuksesta.)
EILONEN sanoo olevansa ulkoilmaihminen ja pitävänsä tehtävien vaihtumisesta vuodenkierron mukaan. Hänellä on koulutus kauppakorkeakoulusta ja alan töitäkin tarjottiin, mutta hän ei sanojensa mukaan osannut olla neljän seinän sisällä.
Esimerkiksi keväällä siemennysaikana aurinko paistaa täydeltä terältä ja saa olla ulkona ja kokea päivän pitenemisen ja auringosta tulevan energian. Syksyllä taas on pimeää ja räntäsadetta, mikä ei tietenkään ole herkkua. Suomessa vielä toistaiseksi vuodenajat vaihtuvat selkeästi, mikä on mukavaa, toteaa Eilonen.
Eilosten tilan nahat on vuosikymmenten ajan myyty turkistuottajien pääomistaman huutokauppayhtiön kanavien kautta. Pääosa nahoista menee Kiinaan, Turkkiin, Etelä-Koreaan ja Italiaan.
PARHAILLAAN on maa- ja metsätalousministeriön valmistelussa turkiseläinasetus, joka määrittelee lisävaatimukset eläintenpidolle. Eilonen sanoo, että jos uudet määräykset ovat liian vaativat, moni tuottaja harkitsee, kannattaako elinkeinoon investoida lisää varoja vai onko lopetettava. Uusi asetus tulee mahdollisesti voimaan ensi vuoden alussa riippuen valtioneuvoston käsittelystä.
Eilosen veljeksillä on kymmenkunta vuotta eläkeikään, ja siihen saakka on tarkoitus jatkaa toimintaa. ”Yrittäjähenkisiä kun ollaan, niin mielellään itse haetaan elantoa itselle ja perheelle.” Lapset eivät ole kiinnostuneita jatkamaan.
Turkistarhaus hyödyntää sivuvirtoja
TURKISTARHAUS herättää voimakkaita mielipiteitä. Sitä vastustetaan eettisestä näkökulmasta. Samanaikaisesti elinkeino myös hyödyntää sivuvirtoja, mikä on teollisuudessa vahvistuva trendi.
Sivuvirtojen hyödyntäminen tarkoittaa tässä tapauksessa sitä, että teurasjätteitä ja niin sanottua roskakalaa ja kalasivutuotteita käytetään eläinten rehuna. Teurastaja ja tarhaaja hyötyvät ja meren rehevöitymistä vähennetään.
Eläinten rehuna käytetään myös alueen viljelijöiltä ostettua viljaa. Tarhalta puolestaan saadaan lantaa, joka kompostoidaan ja kierrätetään lannoitteeksi pelloille.
Turkistarha on siis myös eräänlainen kierrätyslaitos, mitä ei heti tulisi ajatelleeksi.
Aino Alppinen
Lue myös nämä jutut
Möksyn alue on Alajärven elinvoimaohjelman kärkiteemoja – Järviseudun sanomat
Aikuisten hiihtokoulussa perehdytään tekniikan hiomiseen – Järviseudun sanomat
”Kaikkien olisi tärkeää löytää omat juurensa luontoon” – Järviseudun sanomat
