TAPAAN hakea kirjastosta jouluksi repullisen kirjoja joululukemiseksi. Lueskelen mielelläni veijariromaaneja, pakinoita, novelleja, erätarinoita ja yleensä kevyempää kirjallisuutta. Nyt reppuun valikoitui Martti Väisäsen erätarinoita 50-luvulta Kuhmon suurilta selkosilta itärajan tuntumasta. Martti metsästi ja myös kaatoi niin karhuja kuin hirviäkin, saalisti näätiä, ampui metsoja ja oli myös innokas kalamies. Tuon tuosta metsästyksen ja kalastuksen lomassa hän sopivan paikan löydettyään tekaisi tulet tervaskantoon ja keitteli nokipannukahvit. Tarinaan oli helppo samaistua, sillä onhan niitä nokipannukahvia tullut itsekin keiteltyä matkan varrella, kun samoiltiin eväsreppu selässä läheisillä kallioilla tai soudeltiin Lappajärven saariin kalareissuilla tai muuten vain. Sammakkosaari eli Pikkusaari oli mieluinen kahvittelupaikka ja siellä oli ja on varmaan edelleenkin erinomainen nuotiopaikkakin valmiina.
Innostuin tutkimaan kahvinjuonnin historiaa ja selvisi, että kahvia alettiin juoda Suomessa joskus 1700-luvun alkupuolella herrasväen keskuudessa ja 1800-luvulla tapa levisi koko kansan keskuuteen. Sota- ja pulavuosina kahvilaivat eivät päässeet Suomeen lainkaan ja kahvin sijasta juotiin erilaisia korvikkeita, joissa saattoi olla vähän kahvia ja lisäksi paahdettua ja jauhettua ohraa, ruista, voikukan juurta ja lanttua sekä sikuria. Ensimmäinen kahvilaiva sodan jälkeen tuli Turkuun vasta vuonna 1946.
Kahvi myytiin aina 1950-luvun alkupuolelle paahtamattomina papuina ja ihmiset sitten paahtoivat ne tarkoitukseen tehdyillä ”rännäreillä” hiilloksen päällä. Itse en kahvin paahtamista muista, mutta seuraavan vaiheen kylläkin, kun kahvinpavut sai kaupasta valmiiksi paahdettuina ja ne jauhettiin sitten kotona käsikäyttöisillä kahvimyllyillä. Pavut laitettiin rattiin, kampea pyöritettiin ja kahvijauhot valuivat ulosvedettävään laatikkoon.
Pian kauppoihin tuli omat myllyt ja silloin kahvipapupussi tyhjennettiin jo kaupassa myllyyn, jauhettiin ja kahvijauho valutettiin samaan pussiin. Kahvimyllyt kotona joutivat sitten lasten leikkikaluiksi ja muistan kuinka meidänkin myllyllä nuoremmat sisarukset jauhoivat hiekkaa ulkona.
Valmiiksi jauhettua kahvia alkoi saada kaupoista tyhjiöpakkauksissa 60-luvulla, jolloin markkinoille tulivat myös suodatinkahvi ja kahvinkeittimet. Sitten onkin turha alkaa kiistellä kumpi on parempaa, suodatin- vaiko pannukahvi, mutta ehkä sentään nokipannukahvi on parasta.
Heikki Salmela
