OVATPA nämä koululaiset urheita, ajattelin muutama talvi sitten, kun nuoret lumituiskussa osoittivat mieltään ja pitelivät kylttejään Vimpelin kunnantalon edessä. Kyltit kertoivat ilmastomuutokseen liittyvästä huolesta. Joku aikuinen jänkytti, eikö nuorilla ollut parempaa tekemistä ja vähätteli kylttien aihetta. Pidin tekoa rohkeuden osoituksena, koska sitä mielenilmaisu pienellä paikkakunnalla vaatii. Viime kesänä nuoria kiersi pyörillään track-rataa. Yksi pojista pysähtyi roskiksen kohdalla ja laittoi jäätelötuutin käärepaperin roskakoriin. Onpa hyvää käytöstä, ajattelin.
Siinä pari esimerkkiä, jotka antoivat fiksun kuvan Vimpelin nuorista. Monesti juuri pienet asiat saavat liikettä aikaan – tai lyövät jarrut päälle. Nuo pikkujutut siivittivät muun muassa pohtimaan ”kirjojen” muuttoa takaisin Vimpeliin ja asunnon myymistä Etelä-Suomesta. Samanlaisia tuuminkeja oli tuttavapariskunnalla: josko lapsista vanhempi aloittaisi aikanaan koulunkäynnin Vimpelissä.
Meidän suunnitelmille lyötiin jarrut päälle viime kesänä. Kuinka voisin Vimpelin keskustassa asua ympäri vuoden, kun en voinut siellä asua kokonaista kesääkään? Pakenin välillä kaupungin rauhaan voidakseni pitää unirytmistä kiinni. Yömelusta kärsi tuttavaperhekin. Onneksi meillä oli mahdollisuus paeta melua – tätä mopometeliä ja näitä kypäräpäisiä ritareita, jotka yön tultua ottivat ilmatilan haltuunsa ja antoivat 2-tahtibensan palaa. Tämä metelisaaste alkoi iltayöstä, hiljeni välillä, jatkui keskiyöllä. Ja tätä oli yö yön jälkeen, ilmeisesti läpi kesän. Kruisailtiin S-marketin pihassa, kaasuteltiin grillin tuntumassa ja välillä annettiin hanaa risteyksissä. Aamuyöhön. Kuulin erään perheen lähteneen keskustasta muualle, koska pärinä herätti heidät niin monena yönä, etteivät he olisi enää jaksaneet töissä. Kuulin, että metelistä valittaneiden kotitalojen seiniä oli hakattu. Käytetty joukkovoimaa ja annettu esimerkin voimaa, miten herkkäkorvien käy. Kuulin, että kunnanhallitukselle oli kerätty nimilistaa, jotta Tuohiperän tielle saataisiin kyltti sallimaan vain tonteille ajon yöaikaan. Oikein hätkähdin, kun juttelin valvomisesta väsyneiden – lähes uupuneiden – aikuisten kanssa kaupan kassalla.
Minne olivat fiksut nuoret kadonneet? Olin ennen ylpeästi vimpeliläinen ja vetolainen. Enää en tunnista tätä kylää omakseni. Aivan kylän sydämeen, Osulaan, on remontoitu vuokrattavia huoneita. Pitää olla kovin huonokuuloinen siellä yöpyäkseen. Ainakaan tamperelainen opiskelukaverini ei tule Vimpeliin kesänviettoon valvottuaan useamman yön luonani. Eikä tämä kakkosasuntoni edes ole aivan kaasutusradan varressa.
Aikuiset ohjaavat täyspäisyyteen
Entisaikaan sanottiin, että koko kylä kasvattaa. Että aikuiset ohjaavat täyspäisyyteen ja viitoittavat tietä aikuismaiseen käytökseen, puuttuvat tarpeen tullen lasten ja nuorten tekemisiin. Tämä ei taida enää päteä, kun ajattelen viime kesän ääniterrorismia – viime talven käräjöinnistä puhumattakaan! Sen sijaan, että vanhemmat esimerkillään näyttäisivät mallia, että erimielisyyksiä voidaan myös sovitella, he vievät koulussa tapahtuneen välikohtauksen käräjille. Ja mitä kesämeteliin tulee, kuulin, että poliisia on soitettu apuun, mutta nokkelat pärinäpojat ja -mimmit hatkailevat ja sama älämölöö alkaa, kun poliisit lähtevät. Haloo Vimpeli! Teilläkö raastuvanoikeus ratkoo pintatönäisyjä ja poliisi vastaa kasvatuksesta?
Nuorten vanhempiin oltiin kuulemma kesällä yhteydessä. Aikuisen uholla on vastattu, että jossainhan nuoren pitää olla ja touhuta. Niin kuin S-marketin pihassa kesäöisin huudattamassa menopeliään? Kuulin, että viime syksynä olisi koulussa järjestetty mopoilumeetingeistä tilaisuus ja kyseenalaistettu kaahailun järkevyys. Toivottavasti näin on tehty. Kyse ei ole pikkujutusta tai vain tiukkapipoisuudesta torpata nuorten irrottelunhalu. On kyse myös kunnan imagosta – ja ihmisten terveydestä. Univaikeudet eivät ole aivan mitätön juttu. Hyvä uni ylläpitää terveyttä. Jos sitä halutaan murtaa, ihmisiä pakkovalvotetaan.
Odotan kauhulla tulevaa kesää. Taasko se pärinä alkaa. Esimakua sain jo, kun tammikuussa kävin Vimpelissä. Nyt oli tien päällä Ritari Ässä likaisenharmaalla pitkäperäisellä henkilöautolla. Sen sisään oli värkätty disco kaiutinpatteristoineen. Ehkä nuoren miehen kannattaisi käyttää ruuvimeisseliä myös rekisterikilven kiinnittämiseen. Se puuttui ainakin auton takaosasta.
Nimimerkki Uneton kesä
Aiheesta aiemmin julkaistua
”Jokaisen meidän vastuulla on huolehtia, että minun lähellä on hyvä olla” – Järviseudun sanomat
Ilkivaltaa ei hyväksytä – nuoria ei saa leimata ryhmänä – Järviseudun sanomat
