MEILLÄ kaikilla on hyviä ystäviä ympärillämme, on sellaisia, joiden kanssa vietämme aikaa päivittäin ja on sellaisia, joiden kanssa olemme vähemmän tekemisissä. Sitten meillä ehkä on sellaisia ihmisiä, joiden kanssa emme niin paljon halua olla tekemisissä. Tällaiset ihmiset voivat vaan olla jotenkin sellaisia, ettei niin sanotut yhteiset ”kemiat” oikein kohtaa. Joskus meidän kohdallemme voi myös osua sellaisia ihmisiä, jotka ovat suorastaan meidän vihamiehiämme, johon tuo otsikko viittaakin.
Raamatun ohje vihamiehen kohdalla meille on selvä, Paavali kirjoittaa siitä roomalaiskirjeen 12:sta luvun loppupuolella. Hän ohjeistaa kirjeen vastaanottajia: ”älkää kostako pahaa pahalla”. Toiseksi hän kirjoittaa (jae 18) näin: ”jos on mahdollista ja jos se teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien ihmisten kanssa”. Aina ei ole mahdollista elää rauhassa kaikkien kanssa, mutta sen ei tulisi Paavalin mukaan olla kiinni kristillisen uskon omaavista ihmisistä. Eli meidän tulisi pyrkiä rauhaan kaikkien kanssa.
Miten sitten meidän pitäisi toimia, kun kuitenkin on sellaisia ihmisiä, jotka ei välttämättä hyväksy kristinuskon omaavia ihmisiä ollenkaan, vaan he pitävät meitä vihamiehinä? Ensiksi on syytä huomauttaa, että kenenkään ei tarvitse sietää vääryyttä elämässään. Paavali antaa suhtautumiseen vihamieheen selvän ohjeen: ”jos vihamiehelläsi on nälkä, anna hänelle ruokaa, jos hänellä on jano, anna hänelle juotavaa. Näin tehden sinä kokoat tulisia hiiliä hänen päänsä päälle” (jae 20). Hyvät teot kuuluvat kristityn elämään, ja vaikka vastassa olisi meille vääryyttä tehnyt henkilö, niin meidän ei tule kostaa vääryyttä vääryydellä, vaan saada väärintekijä huomaamaan pahan tekonsa hyvillä teoilla.
Samassa yhteydessä Paavali mainitsee, että vain Jumalan on kosto. Meidän tulee siis jättää tuomio vääryyden tekemisestä Jumalalle ja jatkaa hyvän tekemistä. Kristityn ei tule olla kenenkään vihollinen, vaan kylvää ja levittää rakkautta ja rakkauden tekoja myös kohdatessaan vihollisen. Näinhän meidän Mestarimmekin toimi meitä kohtaan. Me olimme luonnostamme Jumalan vihollisia syntiinlankeemuksen seurauksena ja olisimme ansainneet rangaistuksen syntiemme tähden, mutta Jeesus vain osoitti rakkautta meitä kohtaan ja kuoli meidän puolestamme. Hän keräsi ”hiiliä” meidän päämme päälle, jotta voisimme tuntea syyllisyyden ja samalla aidon rakkauden kosketuksen sisimmässämme.
Paavalin loppusanat luvun viimeisessä jakeessa on: ”älä anna pahan voittaa itseäsi, vaan voita sinä paha hyvällä!”
Jaakko Keto
Sinua saattaisivat kiinnostaa myös nämä jutut
Taittuiko talven selkä Heikin päivänä? – Järviseudun sanomat
