YKSI vanhimpia ja perinteisimpiä ihmisoikeuksia on uskonnonvapaus. Suomessa se säädettiin virallisesti uskonnonvapauslailla itsenäistymisen jälkeen 1923. Voikin sanoa, että uskonnonvapaus on osa vapaan itsenäisen Suomen ydinolemusta. Nykyinen perustuslakimme säätää 11 §:ssä, että jokaisella on uskonnon ja omantunnon vapaus.
Uskonnonvapaus on kaksiosainen. Siihen kuuluu ”vapaus uskoa” eli kuulua uskonnolliseen yhdyskuntaan ja harjoittaa oman vakaumuksensa mukaista uskontoa. Tämä on niin sanottu positiivinen uskonnonvapaus. Uskonnonvapauden toinen puoli on ”negatiivinen uskonnonvapaus” eli vapaus ja oikeus olla harjoittamatta uskontoa ja vapaus olla kuulumatta mihinkään uskontokuntaan.
Viime vuosina on korostunut voimakkaasti vain jälkimmäinen. Välillä tuntuu, että on melkeinpä unohtunut, että Suomessa on myös sallittua vapaasti harjoittaa omaa uskontoaan ja järjestää hengellistä toimintaa.
Ymmärrettävästi suurta hämmästystä ovat herättäneet perustuslain 11 §:stä tehdyt tulkinnat, joiden mukaan Suvivirsi koulujen juhlissa, tilaisuuden pitäminen kirkossa taikka Jeesuksen nimen mainitseminen sivulauseessa loukkaisivat uskonnottomien ja muihin uskontoihin kuin kristillisiin seurakuntiin kuuluvien uskonnonvapautta.
Suomessa on unohtunut, että kaikissa maailman maissa kulttuurit ja yhteiskunnat nojautuvat maan perinteisiin uskontoihin. Näin on esimerkiksi niin buddhalaisissa kuin islamilaisissa maissa. Myös suomalaisen ja eurooppalaisen oikeusjärjestyksen ja kulttuurin pohja on juutalaiskristillisessä perinnössä.
Monet uskonnolliset rakennukset ja muistomerkit ovat upeita kulttuurikohteita. Minäkin olen vieraillut esimerkiksi hindutemppelissä, eikä se ollut minulle luterilaista uskoani sortava tapahtuma. Samoin suomalaisissa kirkoissa pidetään keskustelutilaisuuksia ja konsertteja, eikä kirkko tilana itsessään tee tapahtumaa hengelliseksi.
Uskontokielteisyys on uskonnonvapauden irvikuva
USKONNOTTOMIEN vakaumus voidaan huomioida ilman, että hävitämme kulttuuriperintömme. Oleellista on, ettei ketään velvoiteta vakaumuksensa vastaisesti tekemään minkään uskonnon suoritteita. Tämä ei voi tarkoittaa sitä, että poistamme kaikki kristilliseen perintöön ja historiaan liittyvän kulttuuristamme. Uskontokielteisyys tai uskontojen piilottaminen julkisesta tilasta olisi uskonnonvapauden irvikuva. Sellaista on tapahtunut totalitaarisissa diktatuureissa. Demokratiassa ja oikeusvaltiossa on oltava mahdollisuus ja oikeus avoimesti tuoda esiin ja käsitellä uskonnollisia asioita.
Emme saa myöskään Suomessa unohtaa, että uskonto ja sen harjoittaminen on monelle suuri ilo ja voimavara elämässä. Usko ja vakaumus ovat ihmisyyden ydintä ja erilaisten uskontojen ja vakaumusten kunnioittaminen kyllä onnistuu, kun pidämme sydämen sivistyksen mukana.
Antti Kurvinen
Eduskuntaryhmän puheenjohtaja (kesk.)
Kauhava
Lue myös nämä jutut
Kauhavalla päätöksistä viestitään jatkossa nopeammin – Järviseudun sanomat
