Taittuiko talven selkä Heikin päivänä? 

Talvinen sää on monenlainen, kirjoittaa Heikki Salmela karhuahon kaiuissa. Kuva: Pixabay.
Talvinen sää on monenlainen, kirjoittaa Heikki Salmela karhuahon kaiuissa. Kuva: Pixabay.
Talvinen sää on monenlainen, kirjoittaa Heikki Salmela karhuahon kaiuissa. Kuva: Pixabay.
Talvinen sää on monenlainen, kirjoittaa Heikki Salmela karhuahon kaiuissa. Kuva: Pixabay.

KANSANPERINTEEN mukaan talven katsotaan olevan puolessa Heikin päivänä eli 19. tammikuuta. Karhun sanotaan silloin kääntävän kylkeään ja talven selän myös taittuvan. Toisaalta talven selän sanotaan taittuvan Paavon päivänä eli 25. tammikuuta. Meteorologisesti talven kylmin jakso on sitäkin myöhemmin, eli vasta helmikuun alussa. Oli miten oli, niin päivä pitenee vauhdilla ja enää ei ehdi tulla samanlaisia hirmupakkasia kuin 1986-87, jolloin lämpömittarin elohopea pysytteli 40 asteen tuntumassa liki puolitoista kuukautta. Jotenkin yhteiskunta vain toimi silloinkin, vaikka vesijohtoja jäätyi ja autojen käynnistyksen kanssa oli suuria ongelmia. 

Koetin muistella erityisiä sääilmiöitä vuosikymmenten varrelta, mutta eihän horisko eläkeukko enää paljon mitään muista. Jotakin kuitenkin. Mieleen on jäänyt kovat pakkaset 60-luvulla, kun polkupyörällä hiljakseen ajeltiin kouluun. Samoin on mieleen jääneet 60-luvun kovat lumipyryt, jotka kestivät aina useita päiviä. Tuisku keräsi latojen ympärille korkeat nietokset ja niihin oli hauska kaivella pitkiä uukkuja ja lumilinnoja. Yksi tuisku on erityisesti jäänyt mieleen, kun se alkoi ollessamme poikaporukalla Sammakkosaaressa, joka on vajaan puolentoista kilometrin päässä Pyhälahden rannasta. Pyry oli niin sakea, että näkyvyys oli muutamia kymmeniä metrejä, ja kotirantaa ei näkynyt lainkaan. Suunnistimme vastatuuleen ja ikuisuudelta tuntuvan ajan jälkeen alkoi kotiranta häämöttää. 

Tuuli vei pellolta jäälle maan ja kaikenlaista roinaa

Mieleen on jäänyt myös tammikuinen myrsky 60-luvulta, kun tuuli puhalsi jostakin itä-kaakon suunnalta niin kovaa, että se lakaisi lumet järven jäältä. Tuuli pöllyytti myös pelloilta maata järvelle ja jäällä oli mustia multakertymiä siellä täällä. Muistan, kuinka pikkupoikina laitoimme kaikenlaista roinaa tuulen vietäväksi Lappajärvelle. Vanha peltinen lypsysankokin meni kolisten järven selälle. 60-luvulla oli sellainenkin sääilmiö, että joskus helmikuussa lämpötila nousi pitkäksi aikaa niin ylös, että järven jäältä kaikki lumet sulivat. Kun sää taas kylmeni, jäätyi koko järven selkä peilitasaiseksi ja sehän meille pikkupojille kelpasi ja niinpä luistelimme pitkin järven selkää vanhoilla hokkareilla nilkat kipeinä. 

Vuodet eivät ole veljeksiä, eli sää vaihtelee melkoisesti eri vuosina niin talvella kuin kesälläkin. Tämä talvi sopii eläkeukolle erinomaisesti niin vähäisen lumen kuin maltillisten pakkastenkin suhteen. 

Heikki Salmela 

Luitko jo nämä?

Talvi tapansa näyttää  – Järviseudun sanomat

“Ensimmäisen minuutin aikana on ensisijaisen tärkeää hallita kylmäshokin aiheuttamat vasteet ja rauhoittua” – Joulukuussa hukkui neljä ihmistä – Järviseudun sanomat

Kun lunta tuiskuttaa  – Järviseudun sanomat

Jaa Somessa

Facebook
X (Twitter)
LinkedIn
WhatsApp
Telegram
Sähköposti

Jätä kommentti