VIIME kuussa vietimme Vapahtajamme Jeesuksen syntymäjuhlaa. Kuten tiedämme, meidän ajanlaskumme perustuu oletettuun Kristuksen syntymän ajankohtaan. Voimme melko varmana todeta, että Jeesuksen syntymävuoden ajoitus ei osunut kronologisesti ihan kohdilleen. Lisäksi joulupäivän sijoittaminen tarkoituksellisesti vuoden pimeimpään aikaan herättää erityisiä kysymyksiä. On todennäköisempää, että Jeesus syntyi syksyllä, juutalaisten lehtimajajuhlan aikoihin. Siihen löytyy vankat perustelut, joita en lähde tässä yksityiskohtaisesti selvittämään.
Koska kukaan ei tiedä tarkasti Jeesuksen syntymän ajankohtaa, siitä ei ainakaan kannata tehdä isompaa teologista kiistakapulaa kristittyjen välille. Tarkan syntymäpäivän tietäminen ei kuitenkaan pelasta ketään. Paljon tärkeämpää on keskittyä siihen, miksi Jumalan poika ylipäätänsä syntyi ihmisen pojaksi. Uusitestamentillinen sovitusoppi ei perustu päivään eikä juhlamenoihin vaan Kristuksen pelastushistorialliseen tekoon, lunastukseen. Olkaamme kiitollisia siitä, että meillä on Vapahtaja, jonka kautta saamme synnit anteeksi, oli se vuodenpäivä tai hetki mikä tahansa.
On myös hyvä muistaa, että Jeesus ei ollut yksin ihminen vaan myös Jumala. Luonnollisesti Jumalalla ei ole syntymäpäivää, koska Jumala ei ole koskaan syntynyt. Hän on nimittäin aina ollut. Iankaikkinen Jumala ei voi kadota olemattomiin eikä kuolla. Se, että Jeesus kuoli ristillä, perustuu siihen, että Jeesus kuoli ihmisenä, mutta ei Jumalana. Suuri lunastustyö oli mahdotonta suorittaa ilman inkarnaatiota eli lihaksi tuloa. Se taasen edellytti, että nasaretilaisen puusepän pojaksi kutsuttu Vapahtajamme eli täydellisen elämän, voidakseen olla meidän syntiuhrimme Taivaallisen Isänsä edessä. Jeesuksen ylösnousemus kolmantena päivänä osoitti kiistatta, että Isä oli hyväksynyt Poikansa uhrin.
Totean, että Jeesus on Jumala ja ihminen. Astuessaan taivaaseen Majesteetin oikealle puolelle, Jeesus nousi sekä Jumalana että kirkastuneena ihmisenä. Kristus kantaa meidän tähtemme Golgatan jälkiä ylösnousemusruumiissaan iankaikkisesti. Epäilevä Tuomas sai nähdä ne jo maan päällä. Muistamme Raamatun kertomuksesta, kuinka kohdatessaan ylösnousseen Jeesuksen, Tuomaksen epäilykset haihtuivat ja hän tunnusti henkilökohtaisesti kristillistä uskoa: ” Minun Herrani ja minun Jumalani.”
Markku Tuomaala
