SUKUTUTKIMUSTA TEHDESSÄ henkilöiden tiedot eli nimet, syntymäajat ja kuolinajat tallennetaan sukuohjelmaan, ja samalla muodostetaan henkilöiden väliset sukulaisuussuhteet. Tietoja koneelle naputellessa tulee aina pikaisesti laskettua henkilön elinikä. Suurina katovuosina 1600-luvun lopussa ja vuosina 1866–68 ihmisiä kuoli joukoittain. Myös sota- ja vainovuosina eli Isonvihan aikana 1713–1721 ja Suomen sodan aikana 1808–09 sekä tietysti talvi- ja jatkosodassa suomalaisia kuoli normaalia enemmän. Joinakin vuosina kulkutaudit, kuten rokot ja rutto, niittivät väestöä niin, että joissakin perheissä meni useita lapsia ja jopa vanhemmatkin muutamassa päivässä. Yleistä oli se, että lapsia syntyi perheeseen liki tusina ja heistä aikuisiksi eli vain pari kolme eikä aina yksikään.
Järviseudun vainajat kuljetettiin haudattavaksi aina Pietarsaareen asti ennen kuin Lappajärvelle perustettiin oma kappeli 1637. Kesäisin ruumiit haudattiin usein väliaikaishautoihin ja kuljetettiin vasta ilmojen kylmettyä Pietarsaareen. Tilanne helpottui ratkaisevasti, kun Järviseudun eri pitäjät saivat aikaa myöten omat kappelinsa ja kirkkonsa ja siten myös omat hautausmaansa.
Ensimmäiset hautajaiset, jotka hämärästi muistan, pidettiin keväällä 1957 ja ne olivat isoisäni Hemming Salmelan. Seuraavana keväänä kuoli Hemmingin sisar Hilma ja hänen hautajaisistaan on jo tarkempia muistikuvia. Tuolloin vainaja saatettiin suurella joukolla kirkkomaalle ja hautauksen jälkeen kaikki kyläläiset ja sukulaiset kokoontuivat vainajan kotiin muistotilaisuuteen. Sitten seurasi 60-luvulla äidin puolen isovanhempien, enon ja monien kyläläisten hautajaiset. Muistan kuinka vielä 60-luvulla vainajan omaiset ja saattoväki lapioivat haudan umpeen. Nykyisinhän sen hoitavat seurakunnan työntekijät koneellisesti.
Hautajaisperinne on muuttunut
Nykyisin lähes viikoittain voi lukea kuolinilmoituksista tuttujen, entisten koulukavereiden tai sukulaisten poismenosta ja aina kirpaisee, kun menehtynyt on parhaassa iässä oleva mies tai nainen.
Hautajaiset ovat vuosien saatossa muuttuneet, eli nykyisin muistotilaisuudet järjestetään lähes poikkeuksetta seurakuntataloilla ja hyvin usein vain ihan lähimpien omaisten kesken. Polttohautaus yleistyy myös koko ajan ja sen myötä myös hautajaiset ovat hyvin vaatimattomat. Hautajaisten jälkeen omaisilla onkin sitten hoidettavana perunkirjoitus ja perinnönjako, jos jotakin jaettavaa vainajalta jäi.
Heikki Salmela
