Risto Ojanperä on aina tunnistanut vahvuutensa ja luottanut osaamiseensa. Samalla 60-vuotias pesäpallolegenda on tiedostanut kehityskohteensa, antanut arvon toisten tietotaidolle, oppinut kanssakulkijoiltaan ja häpeilemättä kysynyt neuvoa, jos sitä on tarvittu. Tuloksena on syntynyt valtava sosiaalinen pääoma ja kontaktiverkosto tukemaan elämänmittaista matkaa niin pesäpallon parissa kuin pelikenttien ulkopuolella. Pesäpallouralla polttoaineena on kaikissa vaiheissa ollut intohimo suomalaista kansallispeliä kohtaan.
Lajivalinta ei kuulosta yllättävältä, kun ajassa matkustetaan 60 vuotta taaksepäin. Risto Ojanperä syntyi Alajärvellä 8.1.1965, likipitäen Kitron pesäpallokentälle.
– Siellä kakkoskopparin takana oli kotitalomme ja naapurissa asui muuan Pekka Peltomäki. Alkuun suhde oli ihailua ja ystävyyttä, myöhemmin matkan varrella apu ja vinkit ovat olleet korvaamattoman arvokkaita.
Monipuolinen liikunta ja liikunnallinen elämäntapa tulivat tutuiksi pienestä pitäen.
– Tykkäsin urheilusta. Jääkiekko tuli heti mukaan kuvioihin, siinä oli pari hyvää vetäjää isossa roolissa. Hiihdimme, yleisurheilimme ja pesistreeneissä pelasimme koristakin, kun Ankkureilla oli koriksessa edustusjoukkue, Ojanperä kertoo.
1970-luvulla maaseudun maisema oli kovin erilainen kuin tänä päivänä. Lapsia oli paljon ja yhteinen tekeminen vei mukanaan. Aktiviteetteja riitti niin paljon, että videopeleihin uppoutunutta nykynuorta hengästyttäisi ajatuskin moisesta. Vain mielikuvitus oli rajana.
– Metsästyksestä, riistanhoitotyöstä ja kalastuksesta opimme vanhoilta äijiltä – luonnon kunnioitusta ja suhdetta luontoon. Ravustus oli silloin kovassa huudossa. Joka jätkällä oli Sudenpentujen käsikirja. Nämä taidot ovat olleet hyödyllisiä myöhemminkin elämässä.
– Kaikkea pöhköä tuli tehtyä, kuten leikittyä Tarzania. Traktorin renkaista teimme uimarenkaita, joilla laskimme joella koskia. Talvella olimme uhkarohkeitakin, kun laskimme jäälautalla jokea pitkin. Isolla porukalla keksimme kaikenlaista. Kotiintuloaikoja ei ollut, kun vanhemmat olivat työelämässä, mutta emme me edes jaksaneet kovin myöhään. Meitä ei tarvinnut käskeä nukkumaan, Ojanperä muistelee.
Tenavapesiksestä Superpesikseen asti
Vuonna 1944 perustettu Alajärven Ankkurit ei vielä 1960-luvulla yltänyt pesäpallossa pääsarjatasolle, mutta historiallista nousua mestaruussarjaan todistettiin kaudelle 1973. Ojanperä oli silloin juuri aloittanut pesäpalloharrastuksen seurassa, kuten useat muutkin tulevat tähdet Vesa Vainion ja Veijo Turpelan johdolla.
– Tenavapesikseen menin kuusivuotiaana, se vei mennessään. Edesmenneen Pentti Yli-Toralan viisas pää kehitti sen ajan pesikseen tosi tärkeän toimintamuodon. Ankkurit oli seurana tosi lähellä, isä toimi siellä johtokunnassa.
Myös jääkiekko kulki pitkään mukana ja vei kolmosdivisioonaan asti, mutta A-juniori-ikäisenä uralle tuli takapakkia loukkaantumisen vuoksi. Selkä meni ja pelasin vain muutaman ottelun sekä jääkiekkoa että pesäpalloa. Sen jälkeen muutin Lohjalle ja lähdin katsomaan, tuleeko tästä enää mitään.
– Muutin Lohjalle työn perässä ja innostuin pesiksestä uudelleen mennessäni Lohjan Kisa-Veikkojen edustukseen pelaamaan. (Tapio) ”Temmi” Juntunen tuli pelinjohtajaksi. Se oli meille joukkueena ja yksilötasolla hyvä vuosi, kun nousimme Ykköspesikseen kaudelle 1988.
Ojanperä pelasi pääsarjatasolla 17 ottelua Seinäjoen Maila-Jussien riveissä kausilla 1989 ja 1990.
– Minusta meinasi tulla kohtuullinen ja röyhkeä lukkari. Seurasin Alajärvellä paljon ”Kalea” (Kalevi Luoma), joka teki minulle jo 7-vuotiaana ensimmäisen syöttölautasen sekä ”Mauriziota” (Mauri Pyhälahti), jolla oli valtava karisma. ”Pelurin” ja pelimannin luonnetta itseltäni löytyi, niiden ominaisuuksien avuilla pystyin pelaamaan kohtuullisella tasolla ja paikkaamaan vajavaista fysiikkaa.
– Superpesiksessä olin välttävä, Ykköspesiksessä hyvä ja suomensarjassa erinomainen. Viimeisellä kaudellani vuonna 1993 ylsimme Vaasan Mailan kanssa nousukarsintaan asti Vimpelin Vetoa vastaan. Saarikentällä olisimme tosin tarvinneet lähinnä räpylöitä jalkaan ja snorkkeleita. Riihimäen Pallonlyöjien kanssa nousu Superpesikseen toteutui 1991 pelinjohtaja Temmi Juntusen luotsaamana.
Lähtökohdat valmentajan uralle jo pelaajana
Vaikka kunniakas pelaajaura ei vienyt aivan terävimmälle huipulle, sen aikana kylvettiin siemen tulevalle menestykselle lajin parissa. Jo pelaajana Ojanperää kiehtoivat taktiset asiat ja tavat voittaa otteluita. Päälle tuli arvokasta tietämystä valmentamisesta alan osaajilta.
– Esko Hietakangas Kuortaneen urheiluopistolla ja liikunnanohjauksen peruskurssi 1983 vaikuttivat uraani valmentajana paljon. Lisäksi vuotta myöhemmin 1984, vielä ennen armeijaa suoritin A-valmentajatutkinnon, jonka palloiluosion veti Sakari Pietilä (ansioitunut jääkiekkovalmentaja). Ammattivalmentajatutkinnon suoritin vielä 2003.
Ojanperä syvensi ajatteluaan, vei ajatuksia käytäntöön ja imi oppeja arvostamiltaan valmentajilta, joista jokaisella oli oma valmennusfilosofiansa sekä erityiset osaamisalueensa.
– Pekka Peltomäki korosti, miten joukkueen pitää olla monipuolinen sekä pelata vahvuuksiensa kautta ja käyttää niitä oikealla hetkellä. Esko Hietakangas avasi isojen kokonaisuuksien johtamista.
– Ihailin Sotkamon Jymyä ja otin heiltä paljon oppia niin pelistä kuin sen ulkopuolisista asioista. Juha Tanskanen osasi ennakkoluulottomasti ja röyhkeästikin tehdä asioita suunnitelmallisesti menestyksen eteen. Edesmennyt Aulis Väisänen oli pelinjohtamisen todellinen pioneeri – vain muutamia mainitakseen. Paljon seurasin eri seurojen tapoja toimia ja katsoin valtavia tuntimääriä videoita eri joukkueiden pelitavoista. Kiinnostuin pelinjohtamisesta ja keinoista voittaa pelejä joukkueena.
Pelin ja ihmisten johtaminen
Pelin osaaminen ja ymmärtäminen sekä nopeasti vaihtuviin tilanteisiin reagointi ovat edellytyksiä menestymiselle pelinjohtajana. Pelin kivijalka muodostuu peruspelistä, joka on rakennettu sen hetkisen joukkueen yksilötaidoista suhteutettuna joukkuetaktiikkaan. Toinen, jopa tärkeämpi osa on ihmisten johtaminen, joka erityisesti tukee peliä palvelevia tavoitteita.
– Olin pelitilannepelinjohtaja. Seurasin peliä monipuolisesti ja uteliaisuudella, mikä auttoi kasvamaan ja kehittymään. Pelillisen puolen lisäksi olin kiinnostunut pelaajista myös ihmisinä. Meistä kaikista joukkueessa lähtee otteluiden voittaminen, se kiehtoi paljon, Ojanperä sanoo.
Pelinjohtajapestit olivat jokainen omanlaisiaan haasteita. Peräseinäjoen Toive voitti seurahistoriansa ensimmäisen SM-mitalin (pronssia) naisten Superpesiksessä 2000 ja Koskenkorvan Urheilijat vastaavasti miesten Superpesiksessä 2003. PeTo-Jussien projekti 2005–07 oli aivan omanlaisensa haaste ja piti sisällään paljon muutakin kuin urheilupuolta, kun Ojanperä työskenteli myös seuran toiminnanjohtajana.
– Saimme taustalle hyviä tyyppejä ja löysimme resursseja nykyisen seuratoimintamallin mukaisesti Ari Alestalon johdolla. Kolmena vuonna etenimme Superpesiksen karsinnoista SM-hopealle asti.
Vimpelin Vedon yhteisöstä valtakunnallinen ilmiö
Parhaiten Risto Ojanperä muistetaan kuitenkin Vimpelin Vedon ikimuistoisesta Suomen mestaruudesta 2010. Alajärvinen pesäpallolegenda saavutti Vimpelin kyläyhteisön luottamuksen olemalla helposti lähestyttävä ja johdatti koko paikkakunnan lähialueineen valtavaan hurmokseen.
– Matka alkoi jo pari vuotta aiemmin, kesästä 2008. Vesa Liikalan (kakkospelinjohtaja) kanssa mietimme, miten hankalasta tilanteesta päästään eteenpäin. Joukkue heräsi pelaamaan pesistä ja sen jälkeen koko yhteisö heräsi. Joukkueessa oli useita yleisölle hyviä, ulospäinsuuntautuneita pelaajia, kuten Mikko Haukkala, Perttu Hautala, Pekka Hietakangas ja Aki Orava, Timo Rantatorikka ja Juha Suorauha, Ojanperä huomauttaa.
Kaudella 2009 buumi vain jatkui, kun pelinjohtaja Riku Lehto aisaparinsa Vesa Liikalan kanssa luotsasi Vedon 34 vuoden tauon jälkeen mitaleille.
– Kylä eli kuin muurahaispesä pronssin jälkeen. Kun joukkue esiintyi kyläläisille avoimissa pesistreeneissä loppiaisena 2010, paikalle saapui 500 ihmistä liikuntahalliin. Antti Kuusisto ja Henri Puputti olivat siirtynyt Vetoon 2009 ja nyt Sami Haapakoski liittyi myös mukaan – siitä lähti homma rullaamaan. ”Sigge” nosti kokonaisvaltaisella panoksellaan koko joukkueen tekemisen korkeammalle tasolle ja toi mukanaan itseluottamusta sekä uskoa mahdollisuuksiin voittaa.
Valmennustiimiin löydettiin eri osa-alueiden osaajia.
– Itselle ovat tärkeitä kakkospelinjohtaja ja koko valmennustiimi. Jussi Haapakosken kanssa vuosi 2010 oli ensimmäinen yhdessä ja intohimot kohtasivat. Jussi Järvinen toimi todella tärkeänä apuna katsomosta. Kari Kleemola oli aivan jäätävä fysiikkavalmentaja. Lajivoimaharjoittelussa ja lajitehokkuudessa olimme edelläkävijöitä Kleemolan johdolla. Heikki Seppä ja Timo Ahopelto vastasivat huollon toimivuudesta viimeisen päälle, Ojanperä antaa tunnustusta koko tiimille.
Heti kauden alussa joukkue voitti puolelleen yleisön luottamuksen. Tavoitteenamme oli voittaa kauden viidestä ensimmäistä ottelusta kolme ja taata työrauha joukkueelle, mutta lopputulema oli tätäkin parempi.
– Heinäkuussa kärsimme kolme peräkkäistä tappiota ja pidimme ”kissat pöydälle” -tyyppisen palaverin. Siinä oli hetkellinen vaikeampi vaihe, ja teimme valmennuksen roolituksissa tietoisia viilauksia. Yhteisö seisoi silti takanamme kaiken aikaa.
– Välieräsarja Sotkamon Jymyä vastaan oli kaikkein suurin vuori meille ylitettäväksi. Kun siinä sarjassa pärjäsimme, yhteisöllisyys näytti kaiken hulluuden toteen ja sytytti porukan. Kopla (Kouvolan Pallonlyöjät) ei tiennyt loppuottelussa, millainen porukka sieltä tulee vastaan ja kuinka kovassa henkisessä tikissä joukkueemme oli.
Vain 3000 asukkaan kunnasta ponnistaneen joukkueen Suomen mestaruus nousi isoihin otsikoihin ja analyysien keskipisteeseen.
– Osin se oli rankkaakin erityisesti pelaajille. Mihin vain menimme, joku tunsi. Huuma ylitti kuntarajat ja levisi kaikkialle lähikuntiin, joista pelaajiamme oli lähtöisin. Mestaruus oli koko Etelä-Pohjanmaan juttu, kun sitä oli saatu Ankkureiden vuosista (1988–89) asti odotella.
– Mestaruus ja Vimpeli-ilmiö kiinnostivat laajalti. Sain leikkiä Juhani Tammista ja luennoida yritystilaisuuksissa. Pesäpalloliiton toiminnanjohtajalle Arto Ojaniemelle ja silloiselle liittojohtokunnalle kuuluu valtavan suuri kiitos virkavapauden mahdollistamisesta. Kokemuksistani sain valtavan hyödyn kaikkeen tulevaan tekemiseeni, Ojanperä lausuu.
Irtautuminen joukkuetoiminnasta mestaruushulinoiden jälkeen oli uudenlainen koettelemus Ojanperän uralla, eikä se käynyt helposti. Vaikea oli myös viuhkaan paluu, joka päättyi potkuihin ennen loppuotteluita 2013.
– 2010 jälkeen oli hankalaa, kun vain katseli pelejä eikä kuulunut mihinkään joukkueyhteisöön. 2013 taas tuli mahalasku, joka oli monien pienten asioiden summa.
– Joukkueurheilusta luopuminen voi jättää käsittämättömän ison loven. Potkut pudottivat kuiluun, mutta onneksi hyvät ystävät ja perhe olivat tukena. Jäljen se jätti. Omalla valmennusuralla tapahtunut oli karmeimpia hetkiä.
”Taloudellisesti rikkaampi, mutta henkisesti köyhempi”
Ennen Suomen mestaruuden voittamista Ojanperä pääsi ensimmäistä kertaa työskentelemään kattojärjestössä pesäpallon parhaaksi. Pesäpalloliiton koulutus- ja valmennuspäällikkö tuli täyttämään tehtävää, jota oli aiemmin hoidettu oman toimen ohella.
– Halusin älyttömästi tehtävään ja jo haastatteluvaihe oli mielenkiintoinen. Loimme koulutus- ja valmennuspuolen strategian uudelleen. Olemassa olleet valmennukset järjestettiin jatkossa tehokkaammin, koulutusten määrää lisättiin ja laatua nostettiin.
– Toiminnassa oli mukana kovia nimiä. Parhaat valmentajat valmensivat toisia valmentajia ja tietotaitoa jaettiin. Esimerkiksi Pekka Arffman, Mikko Hylkilä, Mika Härkin, Mikko Kuosmanen, Matti Mansikka, Eero Pitkänen, Niina Rinkinen ja Katja Saari olivat vahvoja toimijoita verkostossa, Ojanperä yhä kiittelee.
Aivan omanlaisensa näkökulman lajiin tarjosi tv-työ. Ojanperä toimi asiantuntijakommentaattorina jo varhain, kun pesäpallosta alkoi kehittyä vahvempi laji suoriin lähetyksiin Urheilukanavalla ja myöhemmin Nelonen Median kanavilla.
– Jorma Paakkari Nelonen Median urheilupäällikkönä sekä Kalle Lauronen ja Ismo Valkki olivat mukana, kun aloitin kommentaattorihommissa. Seuraavassa vaiheessa olivat mukana Ville Klinga ja Sebastian Waheeb. Viimeisimpänä sain tehdä yhteistyötä jopa 10 vuotta urheilupäällikkö Tuomas Saarelan sekä Olli Erosen, Anssi Ritarin, Antti Tokkarin ja Aleksis Ärjen kanssa.
– Pelinjohtajille kuuluu suuri kiitos vielä näin jälkikäteenkin luottamuksesta ja hyvinkin avoimista keskusteluista. Tv-työ on paljon muutakin kuin mennä vain kameran eteen puhumaan, se vaatii paljon valmistelua. Pidin kommentaattorin hommasta, jonka kautta sai jatkaa huippupesäpallon ytimessä mukana. Kieltämättä viimeisen lähetyksen jälkeen oli tyhjä olo.
Pelinjohtajamenestyksen jälkeistä tyhjää oloa paikkasivat kokonaan muut siviilityön kuviot. Myyntityö on lähellä sydäntä ja Ojanperältä löytyy siihen sukutaustaakin.
– Ehkä se on kauppiassuvun taakka, suvussa on ollut paljon kauppiaita. Työskentelin itsekin Rintamäen urheiluliikkeessä vuosina 1988–91, mikä oli hyvin opettavaista aikaa. Kaikenlaista on tullut tehtyä, kuten oltua Valiolla meijeristinä 1994–95. Se ainoastaan harmittaa, että fysioterapeuttikoulu aikanaan jäi.
– Yhtenä luonteenpiirteenä olen aina tykännyt haasteista ja nähnyt haasteissa mahdollisuuksia. Paluu myyntityön pariin vei 2010-luvulla Skaalan palvelukseen. Myynti on pitkälle fiilishommaa, jota on saanut toteuttaa oman persoonan kautta – onnistumiset ruokkivat eteenpäin. Uteliaisuutta ja innostuneisuutta on riittänyt.
Asiakkaiden monipuolisuus opetti paljon, oli kyseessä B2B- tai B2C-myynti.
– ”Skaala: Ikkunat ja ovet” – se oli todellinen myynnin oppikoulu vuosina 2014–20. Käytännön myyntihommaa tehtiin pitkälle ihmisten kotona. Pekka Nimell oli loistava myyntipäällikkö ja ”coachaaja” tehtävään, ajoitus osui nappiin. Samoin lapsuuden kavereista Vesa Vainio oli mukana.
– Baronan Etelä-Pohjanmaan aluepäälliköksi siirryin 2020 tehtävään, joka aukesi ja josta olin heti kiinnostunut. Barona-aikoina opin näkemään erilaisia kaupunkeja ja yrityksiä sekä erilaisia toimintaympäristöjä. Varsinaisen tuloksen teki Barona Seinäjoen loistava ja ennakkoluuloton työporukka. Verkostojen kautta olen aina pystynyt toimimaan ja uskonut yhteistyöhön.
Varsinainen myyntiuraan panostaminen alkoi vasta 2010-luvulla. Ojanperä ei kuitenkaan kadu aiemmin urheilu etusijalla tehtyjä valintoja.
– Taloudellisesti olisin rikkaampi, mutta henkisesti köyhempi, Ojanperä hymähtää.
Itsellä ja pesiksellä kaikki hyvin
Monipuolisen osaamisen myötä vaalitoimikunta esitti Ojanperää Pesäpalloliiton johtokunnan jäseneksi kaksivuotiskaudelle 2021–22. Syyskokous puolsi sekä valintaa että kaksi vuotta myöhemmin uudelleenvalintaa. Tehtävä jäi kuitenkin kesken, samoin kuin tv-työ Ruudun lähetyksissä, kun silmille tupsahti hyvin kiinnostava työpaikka. Ojanperä päätti hakea ja tuli valituksi Superpesis Oy:n myyntijohtajaksi.
– Päätös ei ollut helppo, sillä Baronalla hommat olivat tuttua ja turvallista. Hetkeäkään en silti ole katunut. Vielä sai mahdollisuuden oppia uutta ja näin on käynyt varsinkin digitaalisen markkinoinnin osalta. Mahdollisuuksia on valtavasti, kun asioita tehdään nykyaikaisesti.
Ojanperä iloitsee aidosti toimivasta yhteistyöstä kumppaneiden kanssa.
– Päätehtävänäni on Superpesiksen kumppaniverkoston kasvattaminen. Kumppanuudet ovat Superpesikselle tärkein voimavara ja luovat kivijalan toiminnalle. Kumppanuus Superpesiksen kanssa on kaikkia osapuolia hyödyttävää aitoa yhteistyötä, meillä on loistavat kumppanit.
Odotukset eivät ole hetkeäkään pettäneet. Pesisyhteisössä eletään nyt ainutlaatuista aikaa.
– Vuosi 2025 on tärkeä seuroille. Se viitoittaa tietä siihen, mitä vuosina 2026–27 tapahtuu. Paljon hyödyntämätöntä potentiaalia meillä on lajina ihan huippupesiksessäkin, kuten datan tuominen ottelulähetyksiin ja -tapahtumiin sekä ottelutapahtumien myynnin kasvattaminen vahvemmaksi tulonlähteeksi seuroille.
– Pöhinä ilahduttaa, mikä koko lajilla on päällä. Kunnariketun pesisliikkaria, leirejä, yläkoululeiritysten ykköslaji, intohimoisten tekijöiden seuratoiminta, koulutus- ja valmennustoiminta, tuomaritoiminnan kehittäminen ja arvostuksen lisääminen, parhaillaan käynnissä oleva Talvisuper ja ympärivuotisuus, avoimuus ja vastuullisuus kaikilla tasoilla sekä Superpesiksen vahva draivi kokonaisuudessaan, ihan vain muutaman isoimman kokonaisuuden mainitakseen, Ojanperä listaa.
Vaikka mittarissa on 60 vuotta, laakereilla lepääminen ei sovi Ojanperän pirtaan.
– Toivon, että töitä saa tehdä eläkeikään asti ja että olisin hyvässä kunnossa eläkkeelle jäädessäni. Eläkkeellä voin sitten ”harrastaa” työntekoa. Tavoitteena on pitää mieli virkeänä ja pysyä yhteiskunnassa kiinni. Jotain hyödyllistä ja vaikuttavaa haluaisin vielä tehdä.
– Läheisten ja ystävien kanssa jatkossakin toimia tiiviisti. Perhe ja kaverit ovat aina olleet minulle ykkösjuttu. Olen aina halunnut olla sydämellinen ja toisia ihmisiä kunnioittava ihminen.
Perhettään Ojanperä haluaakin kiittää joustavuudesta uran varrella.
– Perhe-elämä on aina pitänyt sovittaa yhteen urheilun kanssa, kun vielä yleisesti elän sosiaalisista suhteista. Onneksi perheessäni on ollut upeita naisia, jotka antavat tilaa. Muuten oma ura ei olisi ollut mahdollinen.
Haastatteluhetki olisi voinut venyä hyvinkin pitkäksi, mutta se keskeytyy Ojanperän saavuttua tuttuun tienhaaraan.
– Viihdyn myös hyvin yksin, kun kurvaan suvun mökille Lappajärvellä ja laitan takkaan valkean. Se on rentouttavaa. Lähden kalaan, käyn saunassa tai teen jotain muuta, mitä haluan ja nautin elämästä, Ojanperä päättää.
– Syntynyt Alajärvellä 8.1.1965
– Kasvattajaseura: Alajärven Ankkurit
– Seurat pelaajana aikuisten sarjoissa: Kuortaneen Kunto, Lohjan Kisa-Veikot, Seinäjoen Maila-Jussit, Riihimäen Pallonlyöjät, Nurmon Jymy, Vaasan Maila
– Seurat pelinjohtajana miesten Superpesiksessä: Alajärven Ankkurit 1998–99, 2018–19; Koskenkorvan Urheilijat 2003–04; Vimpelin Veto 2008, 2010, 2013;
– Seurat pelinjohtajana naisten Superpesiksessä: Peräseinäjoen Toive 2000–01; Jyväskylän Kiri 2002; PeTo-Jussit, Seinäjoki 2005–07; Pesäkarhut, Pori 2014
– Miesten Superpesiksen vuoden pelinjohtaja 2010
– Naisten Superpesiksen vuoden pelinjohtaja 2000
– Pelinjohtajana miesten Itä-Lännessä 2010 sekä naisten Itä-Lännessä 2000 ja 2002
– Pelinjohtajana miesten Suomen mestaruus 2010 (ViVe), SM-hopeaa 2013 (ViVe) ja SM-pronssia 2003 (KoU)
– Pelinjohtajana naisten SM-hopeaa 2002 (Jyväskylän Kiri) ja 2007 (PeTo-Jussit) sekä SM-pronssia 2000 (PeTo) ja 2014 (Pesäkarhut)
Teksti: Pesäpalloliitto/Antti Kallio.
Sinua saattaisivat kiinnostaa myös nämä
Talvisuper käyntiin – Vedolla on tekemisen meininkiä – Järviseudun sanomat
Vedon korisjoukkueeseen muutoksia: yhdysvaltalaispelaajille etsitään korvaajia – Järviseudun sanomat
