AIRA Väkeväinen asuu Lappajärvellä Haaponiemessä. Korkeasta iästään huolimatta Aira on pysynyt terveenä niin muistiltaan kuin liikuntakyvyltäänkin. Pirteä Aira ajaa edelleen autolla muun muassa kauppa- ja kirkkomatkat, sekä hoitaa kotitalouden ilman apuja.
Itselleni oli hyvinkin tunteikasta ja mielenkiintoista haastatella Airaa, sillä tiesin Airan jo vuosikymmenien takaa, ja sain pikkulapsena olla mukana Väkeväisten perheen arjessa vuonna 1975 äitini hoitaessa Airan ja Heikin lapsia. Oli kuin elämän suuri pyörä olisi pyörähtänyt taaksepäin lähes täyden kierroksen, kun yhdessä muistelimme aikaa, jolloin Aira perheineen asui Lappajärven vanhan yhteiskoulun naapurissa olevassa opettajille tarkoitetussa talossa. Eikä aika ole pyyhkinyt omianikaan muistikuvia vilkkaista pikkupojista, Kyöstistä ja Timosta, sekä Riikka-vauvasta.
Aira, omaa sukua Hartonen, syntyi 1934 Sunilassa, silloisessa Karhulan kunnassa, joka myöhemmin liitettiin Kotkaan. Airan äidin suku on kotoisin Karjalan kannakselta Muolaasta, Airan isän suku Mäntyharjulta. Airan isä oli töissä Sunilan sellutehtaan voimalaitoksessa. Perheeseen syntyi kaikkiaan kuus lasta, joista Aira ainoana hankki akateemisen koulutuksen. Airan sisaruksista on elossa enää Ruotsissa asuva veli, joka meni sotalapsena toisen veljen kanssa Ruotsiin. Tämän vuoksi Airalla heräsi kiinnostus ruotsin kielen opiskeluun. Aira pääsi ylioppilaaksi 1955 Kymin Yhteiskoulusta ja lähti opiskelemaan tämän jälkeen ruotsin kieltä Helsinkiin. Irma Linden, nyt jo edesmennyt, oli myös Karhulasta kotoisin, ja hän oli jo aiemmin mennyt Helsinkiin opiskelemaan saksan kieltä. Nuoret naiset asuivat aluksi oikeusneuvos Schwindtin asunnossa palvelijain huoneessa, vuokra maksettiin tiskaamalla ja kotiaskareita tehden.
KESÄTÖISSÄ Aira oli Sunilan sellutehtaan lasten leikkikenttätoiminnassa ja toimistotyössä tehtaan sivukonttorilla.
–Kesällä 1957 olimme Irman kanssa myös Saksassa Stuttgartissa pankeissa töissä, se oli oikein mukavaa aikaa, muistelee Aira.
Aira valmistui filosofian kandidaatiksi ja auskultoi Turussa.
–Irma oli saanut Lappajärveltä paikan saksan kielen lehtorina, ja hän vinkkasi, että avoinna on myös ruotsin kielen lehtorin virka. Sain paikan, tulin Lappajärvelle 1961, kertoo Aira.
Aluksi nuoret naiset asuivat keskikoulun vinttihuoneissa.
–Meillä oli tiivis yhteisö opettajien kesken, ja Eino ja Airi Taimisto ottivat minut ja Irman suojelukseensa. Vapaa-ajalla pelasimme opettajien kanssa lentopalloa, kävelimme ja hiihdimme. Monesti kävelimme iltaisin katsellen kauppojen näyteikkunoita, silloin Lappajärvellä oli paljon kauppoja, ja ainakin kaksi muotiliikettäkin, Aira muistelee.
–Taimistojen kanssa kävimme usein myös Pietarsaaressa. Minulla ja Irmalla oli myös Kuplavolkkarit, minulla sininen vuosimallia -65.
Vaikka elämä Lappajärvellä oli pääsääntöisesti mukavaa ja hyvää, tuli naisille Airan mukaan yhden kerran ajatus hakea töitä jostain muualta, ja muuttaa pois. Noihin aikoihin kuitenkin valmistui koulun viereen uudet asunnot, joihin naiset muuttivat, ja Airan työ ja elämä Lappajärvellä jatkui.
Keväällä 1962 Valtioneuvosto antoi luvan lukiokoulutukseen Lappajärvellä, ja 1965 valmistuivat ensimmäiset ylioppilaat Lappajärven lukiosta. Puolisoa ei tuolloin vielä Airalla ollut. Väkeväisten perhe oli tullut syksyllä 1944 evakkona Lappajärvelle. Yksi perheen pojista, 1941 syntynyt Heikki, oli aikanaan valmistunut ylioppilaaksi Vimpelistä, ja toiminut opettajana Vimpelissä vuosina 1967–1968.
–Kun Heikki syksyllä 1968 tuli matematiikan sekä fysiikan ja kemian lehtoriksi kouluumme, ja esittäytyi meille opettajille, se oli heti menoa minulle – se oli niin kuin salamarakastuminen! Rakastuin oitis hänen ääneensä, kertoo Aira elämänsä suuresta hetkestä.
–Ikäeroamme kummasteltiin, ja ehkä paheksuttiinkin, kun minä olin reilusti Heikkiä vanhempi, mutta ei se meitä estänyt! Meidät vihki rovasti Vilho Karhumaa Uudenvuodenaattona 1969.
Lapsia Airalle ja Heikille syntyi kolme: Kyösti 1970, Timo 1972 ja Riikka 1974.
–Elämäni muuttui lasten myötä todella paljon, oli paljon työtä, opettajan työt, ja päälle kotityöt. Pojat olivat villejä, ja kerran pikkulapsina karkasivat hoitajaltaan ja kiipesivät korkealle koulun katollekin kesken koulupäivän.
UUDESSA kodissa lapsiperhearki jatkui lasten harrastusten myötä kiireisenä. Kaikki lapset kävivät lukion Lappajärvellä, ja lähtivät sitten tahoilleen jatko-opintoihin. Kyösti ja Timo perheineen asuvat pääkaupunkiseudulla, Riikka perheineen Jyväskylässä.
Fyysistä kuntoaan Aira pitää yllä kävelylenkeillä ja aivojumppaa tulee ruotsinkielisten ristisanatehtävien ratkomisista. Aira kiittää tiivistä, mukavaa työyhteisöään, ja muistelee lämmöllä kaikkia entisiä oppilaitaan.
–Ongelmia oppilaiden kanssa ei paljon ollut. On mieltä lämmittävää, kun entiset oppilaani täällä Lappajärvellä minua nähdessään tervehtivät, sanoo Aira kiitollisena.
–Kun ajattelen elämääni taaksepäin, koen, että kaikessa elämäni kulussa ja tapahtumissa, kuten Heikin kohtaamisessa, on ollut johdatus. Kiitän Luojaa elämästäni, lapsistani perheineen, Heikin sukulaisista ja Lappajärvellä vietetyistä vuosikymmenistä.
Tiina Kiviaho
Runo
Airan lapset ovat kirjoittaneet hauskan runomuotoisen tiivistelmän äitinsä elämästä yli 20 vuotta sitten Airan täyttäessä 70 vuotta.
Meidän äiti
Meidän äiti on Sunilan tyttöjä Hakamäeltä, kulki katuja tyttöjen kanssa käsikynkässä.
Meidän äiti on matkustanut Saksaan rahtilaivalla, ja junalla Pohjanmaan lakeuksilla. Koulun vinttikamarissa on asunut ja matka-arkusta kahvikupit esiin ottanut.
Meidän äiti on käynyt koulut Helsingin, Turun ja Alasen ja hankkinut Kuplan vaaleansinisen.
Meidän äiti hallitsee sanat ja luvut, sekä Kauhavan tien mutkaisen!
Polki aamuisin kouluun säällä kuin säällä, Leikkolasta uusi takki päällä.
Opetti oppilaille konsukiepren, niin taisivat oppilaat ruotsin kielen!
Ihastui Heikin ääneen, ja sanoi sen ääneen, siitä tuli heille talvihäät mieleen!
Pian kolme lasta Fiatin penkillä körötti, kun edessä Karhula tai Kärnän mökki häämötti.
Meidän äiti eväsleivät voipaperiin on käärinyt, ahkeroiden, laulaen keittiössään häärinyt, loihtinut ruoan, pessyt pyykin ja tiskin. Hyvin on tupa tuuletettu, ja mankeli onkin ihan oma juttu!
Meidän äidillä on lapsenlapsia monta, joskus aika vallatonta. He kaikki Aira-mummostaan kovasti tykkää, heistä on hauskaa kun Aira potkurilla lykkää.
”Mummon pannari on joka lapsen herkkua”, sitä mieltä on neljä pientä serkkua.
Ristikoiden ratkonta meidän äidiltä sujuu, toivekonserttia kuunnellen lauantai-illat kuluu. On mukava jännätä Kettu-sarjaa, juoda kuppi kahvia ja lukea kirjaa.
