NYKYISIN valokuvaus on helpompaa kuin koskaan aikaisemmin. Lähes jokaisella on älypuhelin, jolla voi muutamassa sekunnissa napata korkealaatuisen kuvan tai vaikka ikuistaa tapahtuman videolle. Kuvia sopii puhelimen muistiin vaikka kuinka paljon ja sieltä ne saa automaattisesti luikahtamaan pilveen, joka oikeasti on valtaisa tietokonesali jossakin päin maailmaa ja voi toki olla Suomessakin. Pilvessä kuville voi perustaa omia albumeita. Kuvia ja albumeita voi myös kätevästi jakaa kenelle haluaa muutamalla näppäimen painalluksella. Ja tietysti kuvia voi muokata ja rajata erillisillä kuvankäsittelyohjelmilla.
Tämä kaikki mahdollistui digikuvaamisen myötä, joka alkoi kehittyä 1980-luvun lopulla ja tuli laajempaan käyttöön 1990-luvun lopulta alkaen. Itsekin hankin näppärän taskukokoisen digikameran ja olin kovasti tyytyväinen.
Digiaikaa ennen oli filmikameroita, joihin piti asentaa aina uusi filmirulla, kun vanha tuli täyteen. Kuvia rullalle sopi 24 tai jopa 36. Filmikamerat alkoivat yleistyä 60-luvulla Suomessa, vaikka ensimmäiset filmikamerat kehitettiin jo 1800-luvun lopulla. Vimpelissä 60-70-luvuilla kerhoneuvojana toiminut Antti Viitaniemi oli innokas valokuvaaja ja hän kehitti myös itse ottamansa kuvat. Antti järjesti valokuvauskurssinkin, jossa mukana oli myös isoveljeni Mikko. Kurssilla opetettiin kuvien kehittämistä ja niinpä Mikkokin hankki tarvittavat välineet eli suurennuskoneen, jolla voitiin pienestä negatiivista suurentaa sopivan kokoisia kuvia ja tietysti tarvittavat kehitys- ja kiinnitysaineet. Olin itsekin mukana monet kerrat hupulaisena, kun Mikko touhusi pimeässä kellarissa kehityshommien parissa.
Jos mennään vielä kauemmaksi valokuvauksessa, niin Vimpelistä ja erityisesti Pyhälahdesta löytyi valokuvaajia jo 1900-luvun alussa, sillä veljekset Jaakko ja Hemming Pyhälahti sekä Antti Pyhälahti aloittivat valokuvaamisen jo 1900-luvun alussa. Hemming perusti kuvaamon Alajärvelle, Jaakko Lapualle ja Antti kierteli Lappajärvellä valokuvaajana. Hemming asusteli myös Sääksjärvellä ja kuvasi jo silloin. Tarina kertoo, että Hemmingin lapset veivät lasisia negatiiveja polkupyörällä Lapualle Jaakko-sedän liikkeeseen kehitettäväksi. Lasinegatiivi tehtiin siten, että se päällystettiin valoherkällä emulsiolla, jossa ainesosina oli ainakin hopeanitraattia, bromidia ja ties mitä muita aineita.
Pyhälahden Valokuvaamo Alajärvellä käytti myös lasinegatiiveja ja kun liike lopetettiin, olivat tallessa olevat sadat tai ehkä jopa tuhannet lasilevyt lähdössä kaatopaikalle. Viitaniemen Pekka pelasti lasilevyt viime hetkellä, ja hän on kehittänyt kaikista negatiiveista paperikuvat. Pekka on esitellyt kuvia Rokulipäivillä ja monilla markkinoilla kysellen ihmisiltä tunnistusapua kuvien henkilöille ja aina jollekin on nimi löytynytkin.
Ohjeena nykykuvaajille voisi sanoakin, että kuvateksteihin on hyvä laittaa, ketä kuvassa on ja missä se on otettu. Muutamassa vuodessa nimet ja paikat pakkaa unohtumaan ja seuraava sukupolvi ei enää tunne kuvista ketään.
Heikki Salmela
Lue myös nämä
Elävää Järviseutua digikuvina 29. – Järviseudun sanomat
Körö, körö kirkkoon… – Järviseudun sanomat
Fellmanin sukuseura vieraili Järviseudulla – Järviseudun sanomat
