Hääpäivän aamu 10.10.1948 valkeni kauniin aurinkoisena. Kuuraa oli maassa, mutta aurinko paistoi kirkkaana. Vihkiminen tapahtui kello 13 Uudevallin kauniissa puutarhassa, vastapäätä kotiani. Ompelija, joka ompeli morsiuspuvun, halusi tulla pukemaan minut morsiameksi. Hän oli leikannut kukkivia kukan oksia, joita kiinnitti hunnun reunaan hiuspinneillä kiinni. Myös paras tyttöystäväni Aira tuli auttamaan pukemisessa. Aira kysyi, että onko minulla morsiuskukat valmiina. Ei minulla mitään kukkia ollut, lähin kukkakauppa oli Kauhavalla. Niinpä Aira lähti hammaslääkärin puheille, heidän puutarhassa kun kukkivat vielä orvokit. Siellä he hammaslääkärin kanssa laittoivat minulle kauniin morsiuskimpun orvokeista.
Kukitettu morsian ja myhäilevä sulhanen, niin me astelimme tien toiselle puolelle syksyiseen puutarhaan vihittäviksi. Kun kysymykset oli kysytty ja vastaukset annettu, antoi sulhanen sormuksen papille. Pappi rukoili siunausta vihkiparille ja laittoi sormuksen morsiamen sormeen. Sulhanen sai vihkiraamatun papilta. Kääntyminen sisäkautta eteenpäin ja onnittelijat alkoivat lähestyä. Ensin äiti ja isä, sitten komistuksen vanhemmat. Suku, ystävät ja tuttavat.
Vihkipaikalta kävelimme suoraan ruokailemaan siihen baariin, jossa olin paljon auttamassa. Baarin omistaja halusi osaltaan osallistua valmisteluihin. Komistuksen kylän kylätoimikunnan naiset olivat kokkeina ja komistuksen kotoa saatiin tarvikkeet. Ruoka oli tavallista pitoruokaa: perunat, lihakastike, maksa, porkkana, lanttulaatikot ja sillisalaatti kastikkeineen. Jälkiruokana riisipuuro ja sekahedelmäsoppa, tai pelkästään hedelmäsoppa ja kermavaahto.
Ruokailun jälkeen menimme meille kotiin, siellä oli kahvitarjoilu ja seurustelua. Ei mitään hääkakkua ollut, kaikkea oli vähän saatavilla: piimäkakkuja, Hanna-tädin piparia ja pullaa. Kahvin ja seurustelun jälkeen menimme Nuorisoseuralle tanssimaan. Meille oli luvattu tanssiaikaa 17–19.30, sen jälkeen alkoivat siellä omat iltamat.
Näyttämön eteen oli meille laitettu hienot korkeaselkäiset tuolit, joilla istuimme. Häävalssiksi olin valinnut Muistoja menneiltä ajoilta. Jotenkin halusin nostaa esille sen lyhyen ajan, jonka olimme saaneet olla huolettomia. Nyt alkaisi sitten todellinen elämä ja toiveiden toteuttaminen. Kun orkesteri aloitti, niin komistus nousi ja kumarsi minut tanssiin. Tekikin sen niin hienosti, että minua ihan hävetti. Monella kuulemma oli noussut kyynel silmään katsoessaan meidän tanssia. Olimme molemmat hyviä tanssimaan.
Muutaman tanssin jälkeen Tarvolan isännät pistivät pystyyn niin sanotun raharingin, joka on vanhanaikainen tanssi, jossa miehet hakevat naista tanssiin ja muodostavat ringin. Sitten haetaan morsiuspari mukaan tanssimaan. Orkesteri soittaa polkkaa, ringissä hypitään ja välillä aina pysähdytään. Kun tulee tanssin väliaika niin isännät vievät morsiamen käteen rahaa ja morsian laittaa ne sulhasen taskuun. Tällä tavalla autettiin nuortaparia elämän alkuun.
Komistus oli ollut monelle isännälle töissä, niin he halusivat tällä tavalla auttaa nuortaparia alkuun. Tällaisia tansseja häissämme oli aika monta. Saimme niillä rahoilla maksettua orkesterin ja ostettua keittiön pöydän ja jakkarat. Siinäkin silloin teollisuus säästi, keittiössä oli vain jakkaroita, ei selkänojallisia tuoleja. Äitikin innostui tanssimaan ja pyysi komistusta polkalle. Kauhistus, ajattelin minä, pelkäsin että äiti kaatuu, kun komistus vie niin hurjaa vauhtia. Mutta kaikki meni hyvin ja hauskaa oli. Sunnuntai-aamuna komistuksen kylän pojat tulivat kantamaan istuinlaudat pois. Sitten oli vuorossa siivous ja elämä palasi tavalliseen rytmiinsä. Maanantaina menin töihin.
