Pohjalaismaakuntien eteläosien vesistöissä virtaamat nousivat marraskuussa kevättulvien mukaisiin lukemiin ja jopa suuremmiksi.
Lapuanjoen alaosalla Kepossa virtaama oli suurimmillaan noin 180 kuutiota sekunnissa ja Perhonjoen alaosalla Kaitforsissa noin 113 kuutiota sekunnissa. Muutoin Lapuanjoella ja Perhonjoella marraskuun keskimääräiset virtaamat olivat hyvin tavanomaisella tasolla.
Myös järvien pinnat nousivat sateiden takia. Joidenkin tekojärvien vedenpinnat lähenivät säännöstelyn ylärajojen tuntumaan, kuten esimerkiksi Patanan tekojärvi Perhonjoen vesistöalueella, jonne juoksutettiin reilusti tulvavesiä ja vedenkorkeus nousi kaiken kaikkiaan noin 60 senttiä. Pohjalaismaakuntien säännöstelemättömistä luonnonjärvistä esimerkiksi Lestijärvi on tällä hetkellä noin 15 senttiä keskimääräistä ylempänä ja säännöstellyistä luonnonjärvistä Kuortaneenjärvi kävi noin 30 senttiä keskimääräistä ylempänä. Lappajärven vedenpinta nousi noin 30 senttiä tavoitevyöhykkeen alapuolelle, mutta on kuitenkin noin 30 senttiä alempana kuin viime vuonna tähän aikaan.
Ravinnepitoisuudet tyypillisiä, pienissä joissa happamuushaittoja
Marraskuussa vedet kylmenivät. Kuun loppuun mennessä pienet ja matalat järvet saivat jääpeitteen, suuret järvet sen sijaan olivat edelleen sulia. Isojen jokien ravinnepitoisuudet olivat vuodenaikaan ja virtaamatilanteeseen nähden varsin tyypillisiä. Pääosin pitoisuudet ilmensivät kuormituksen heikentämää vedenlaatua. Korkeimmat fosforipitoisuudet havaittiin Närpiönjoessa ja korkeimmat typpipitoisuudet Kyrönjoessa. Alhaisimmat pitoisuudet olivat puolestaan Ähtävänjoella. Happamuusongelmia ei suurissa joissa havaittu, vaan pH vaihteli välillä 5,9-6,8. Pienemmissä rannikon läheisissä joissa happamuushaitat olivat totutusti ankarampia. Näiden jokien pH vaihteli välillä 4,8-5,5. Alhaisin pH-arvo mitattiin Vöyrinjoesta. Happamissa joissa alumiinipitoisuudet olivat haitallisen korkealla tasolla. Vesi myös kirkastui, mikä on happamuusjaksoille tyypillinen ilmiö. Loppukuun tulva heikensi vedenlaatua alueella, mutta vaikutuksia ei kunnolla saatu seurannassa kiinni. Perhonjoella havaittiin kuitenkin tulvan yhteydessä sameuden ja fosforipitoisuuden kasvu. Leväkukintoja ei alueella enää havaittu.
Pohjavedenpinnat korkealla
Pohjavesi on pohjalaismaakunnissa korkealla tasolla. Marraskuussa valtakunnallisilla pohjaveden seuranta-asemilla pohjaveden pinta oli lievässä nousussa. Rannikkoseudulla Vaasasta etelään maaperä voi olla vielä osin sula, kun taas pohjoisempana ja sisämaassa roudan paksuus on havaintojen perusteella 0–10 senttiä. Pohjavesivarannot voivat vielä täyttyä, mikäli loppuvuosi pysyy lämpimänä ja sateisena.
