EINO Uusitalo (1924–2015) toimi vuosia sisäministerinä ja myös vt. pääministerinä. Lehtimäkeläinen Uusitalo edisti vuosikymmenten mittaan monenlaisia kotiseutuun liittyviä hankkeita.
–On selvää, että Eino Uusitalo on Suomen historian vaikutusvaltaisin ja korkeimmalle kohonnut eteläpohjalainen poliitikko. Hän oli poliitikkona poikkeuksellisen taitava ja aikaansaava, olipa kyse pienistä parannuksista kotiseudulla tai tasavallan tärkeimmistä ratkaisuista, Ilkan pitkäaikainen päätoimittaja ja historiantutkija, professori Kari Hokkanen luonnehtii.
Kotikuntansa Lehtimäen valtuuston puheenjohtajana keskustalainen Uusitalo toimi vuosina 1953–76, ja kansanedustajana hän vaikutti 1955–82. Uraa edisti yhteistyö Urho Kekkosen kanssa. Uusitalo kannatti varauksitta K-linjaa, joka oli presidentti Kekkosta tukenut ryhmittymä Maalaisliitossa/Keskustapuolueessa. K-linja pyrki turvaamaan Kekkosen kannatuksen puolueessa sekä ylläpitämään hyviä suhteita Neuvostoliittoon ja satsaamaan kahdenkeskiseen kauppaan itänaapurin kanssa. K-linjan näkemyksen mukaan Suomella oli samalla hyvät mahdollisuudet edistää länsi-integraatiota ilman riskiä.
Uusitalo oli sisäministerinä neljässä hallituksessa ja Kekkosen sairastuttua hän toimi vt. pääministerinä, pääministeri Mauno Koiviston hoitaessa presidentin tehtäviä. Kekkosen kanssa Uusitalo oli tekemisissä lähes neljän vuosikymmenen ajan.
–Vuodesta 1979 hän oli ainakin poliitikoista Kekkosen läheisin luotettu. Uusitalo nähtiin Tamminiemessä usein aamiais- ja lounasvieraana, joskus myös saunaseurana. Hän oli presidentin keskustelukumppani sekä viestinviejä ja -tuoja niin keskustapuolueen kuin muidenkin puolueiden poliitikkojen välillä.
Pohjaa kotoa
Eino Uusitalo syntyi Soinin Kukonkylän Uusitalossa 1. joulukuuta 1924 perheensä ainoana lapsena. Isä kuoli Einon ollessa vajaan vuoden ikäinen. Sittemmin hän varttui isovanhempiensa hoivissa Lehtimäellä, ja myös yhteys lähellä asuneeseen äitiin säilyi.
Koti ei ollut varakas, mutta se oli valistunut, isänmaallinen ja hengeltään kannustava. Isoisä toimi kunnallispolitiikassa, mikä osaltaan sai myös Einon kiinnostumaan yhteiskunnallisista asioista.
Jatkosodan rintamalla Uusitalo taisteli panssarintorjuntamiehenä. Rauhan tultua hän teki maatalousopintoja maamieskoulussa ja Pienviljelysneuvojaopistossa.
Nuori agrologi toimi Etelä-Pohjanmaan maanviljelysseuran neuvojana Lehtimäen, Soinin ja Töysän alueella. Liikunnallinen ja leikkisä neuvoja tuli tutuksi sadoissa Suomenselän taloissa. Uusitalo seurasi politiikkaa aktiivisesti ja Maalaisliiton paikallinen piiri kutsui hänet riveihinsä.
Uusitalo pyydettiin myös ehdokkaaksi vuoden 1954 eduskuntavaaleihin. Toiveiden mukaisesti hän kiersi syrjäkyliä, jotta mahdollisesti kommunisteille meneviä pienviljelijöiden ja metsätyömiesten ääniä saataisiin Maalaisliitolle. Uusitalo teki vaalityötä hiihtäen ja polkupyörällä matkaten, puheita kertyi 124.
Yllätyksekseen Uusitalo pääsi ensimmäiseksi varamieheksi – läpimenosta jäi puuttumaan vain 29 ääntä, ja seuraavana vuonna paikka eduskunnassa avautui kuolemantapauksen myötä.
Tuore kansanedustaja kutsui kokoon Lehtimäen ja Soinin maalaisliittolaisia järjestö- ja kunnallismiehiä laatimaan listaa keinoista, joilla köyhän kotiseudun asukkaiden elämänlaatua voitaisiin parantaa. Niistä hän pääsi keskustelemaan heti pääministeri Kekkosen kanssa. Kekkonen totesi: ”Meillähän on samanlainen käsitys asioista. Emmekö voisi ryhtyä läheisempäänkin yhteistyöhön”.
Kari Hokkanen toteaa Uusitalon edistäneen vuosikymmenten mittaan monenlaisia kotiseutuun liittyviä hankkeita.
–Esimerkiksi Lehtimäen erityiskansanopiston perustaminen oli Uusitalon ansiota, samaten monien paikallisten tiehankkeiden toteutuminen. Oli paljon asioita, joista Suomenselän köyhät kunnat saivat olla kiitollisia hänelle – ja niin ne olivatkin.
–Jokainen kansaedustaja pitää kotiseutunsa puolta niin paljon kuin mahdollista, mutta Uusitalo oli myös sellaisissa asemissa, että hän kykeni saamaan päätöksiä aikaan tehokkaasti.
Toimelias ja maltillinen poliitikko
Sisäministerinä Eino Uusitalo toimi Ahti Karjalaisen toisessa hallituksessa 1971, Martti Miettusen kolmannessa hallituksessa 1976–77, Kalevi Sorsan toisessa hallituksessa 1977–79 ja Mauno Koiviston toisessa hallituksessa 1979–82, siinä käytännössä vt. pääministerinä 1981–82.
Puoluetoverien arvostuksesta kertoo se, että Uusitalo oli Keskustapuolueen eduskuntaryhmän puheenjohtajana 1970–76. Urallaan hän vaikutti monissa valtakunnallisissa ja kotiseudulle tärkeissä paikallisissa elimissä, esimerkiksi Valmet Oy:n hallintoneuvoston varapuheenjohtajana, Oy Veikkaus Ab:n hallintoneuvoston puheenjohtajana sekä puheenjohtajana Etelä-Pohjanmaan osuuspankkiliitossa ja Etelä-Pohjanmaan maakuntaliiton hallituksessa. Presidentti Mauno Koivisto myönsi Uusitalolle ministerin arvonimen 1982.
Vuoden 1983 eduskuntavaaleihin Uusitalo ei enää lähtenyt ehdokkaaksi. Hänellä oli virka Veikkaus Oy:n hallintojohtajana, ja tuosta tehtävästä hän jäi eläkkeelle 1986. Aktiivisen politiikan tekemisen lopetettuaan hän keskittyi vaalimaan Urho Kekkosen perintöä erityisesti UKK-perinneyhdistyksessä.
Eino meni parikymppisenä naimisiin Irmansa (o.s. Lehtola) kanssa. Yhteisiä vuosia kertyi lähes 70. Lapsia perheeseen syntyi neljä.
Kari Hokkasen mukaan Uusitalo oli poliitikkona varsin maltillinen ja mukautuvainen.
–Hän oli ainakin työrintamalla asiasuuntautunut, mutta hänet tunnettiin myös nauravaisuudestaan ja leveästä hymystään.
Kekkosella oli muun muassa Lapin hiihtoreissuilla ”perässähiihtäjiä”.
–Noissa hiihtoporukoissa Uusitalo oli yllättävän harvoin, joskin perässähiihtäjät tapasivat muutenkin olla etupäässä liike-elämän johtohahmoja ja korkeita upseereja. Uusitalo ei ollut ryyppymiehiäkään, Hokkanen kertoo.
Muuten Eino Uusitalo oli vahvasti hiihtomies.
–Uusitalo oli eduskunnan hiihtomestari. Hän oli työurallaan energinen ja toimelias, ja hyväkuntoinen myös vanhuudenpäivinään.
”Eino oli vaatimaton, empaattinen ja aktiivinen henkilö”
EINO UUSITALOLLA oli ratkaiseva rooli, kun Lehtimäelle perustettiin erityiskansanopisto vuonna 1971.
–Eino oli aktiivisesti mukana opiston perustamiseen liittyvissä neuvotteluissa, ja hän käytti suhteitaan rahoitusta hankittaessa. Koko poliittisen uransa ajan hän oli tukena ja apuna opiston toiminnassa, kertoo Sisko Halonen, joka toimi opiston rehtorina 1971–2013.
Uusitalo oli kotiseudullaan tunnettu hahmo ja kansanmies, jonka puoleen käännyttiin monenlaisissa asioissa.
–Käytännössä kaikki lehtimäkeläiset ja naapurikuntien asukkaat tunsivat Einon. Hänen kansanedustajan uransa alkuvuosina Eino ja Irma Uusitalon kotiin oli viikonloppuisin jatkuva vierastulva. Einon apua tarvittiin ja hän oli aina valmis auttamaan pienimissäkin asioissa: hän hommasi Helsingistä miehille moponosia, naisille kankaita ja nappeja, auttoi rakennuslupahakemuksissa sekä teki navetan piirustuksia ja kaikkea muutakin mahdollista.
Halosen mukaan Uusitalon monipuolisia suhteita ja apua tarvittiin myös hänen varsinaisen poliittisen uransa jälkeen. Hän oli armoitettu puhuja monissa juhlissa ja aktiivinen osallistuja.
–Eino oli vaatimaton, empaattinen ja aktiivinen henkilö. Hänen mottonaan oli ”Kansakunnan sivistyksen mitta on, miten se kohtelee vammaisia ja apua tarvitsevia”. Eino eli mottonsa mukaan ja oli aina vähäosaisten puolella.
Juhana Unkuri
Sinua saattaisivat kiinnostaa myös nämä jutut
Elämä on näyttänyt kotiseudun kahdet kasvot – Annikki Ojala 75 vuotta – Järviseudun sanomat
Lajin vaikeus viehättää – Voitto Häkkisen tähtäin on vuoden 2026 MM-kisoissa – Järviseudun sanomat
