JOULUKUUN 1. päivänä 1974 kello 00.12 syöksyi yölentoharjoitusta suorittamassa ollut Päällystöopisto 33:n ohjaajaoppilas Timo Lauri Levänen (s. 10.11.1951 Jäppilä) Fouga Magister FM-44 suihkuharjoituskoneella metsään Kortesjärven Pitkäjärven kylässä saaden onnettomuudessa välittömästi surmansa.
Kyseisen päivän iltana oli ilmasotakoulussa käynnissä yölentoharjoitukset. Ne oli aloitettu kello 16.30 vaikka sääolosuhteet tällaisten harjoitusten järjestämiselle olivat varsin huonot.
Tampereen lentosääkeskuksen Länsi-Suomen alueelle 14–20 väliselle ajalle laatiman ennusteen mukaan jäätyminen olisi kohtalaista tai kovaa 450–1200 metrin korkeudessa ja sään oletettiin pysyvän samanlaisena kello 23 saakka. Kauhavaa koskevan lentopaikkaennusteen mukaan näkyvyys olisi 7 kilometriä ja taivaan kauttaaltaan peittävien stratuspilvien alaraja 120 metriä.
Harjoitusten alkaessa näkyvyys oli ennusteen mukainen ja pilvien alaraja jonkin verran ennustetta korkeampi, mutta illan mittaan sää huononi niin, että pysty ja vaakasuora näkyvyys painui lähelle yölentotoimintaa koskevia minimejä ja alkoi esiintyä voimakasta jäätämistä erityisesti niissä korkeuksissa, joissa harjoitukset toteutettiin.
Harjoituksiin osallistui Päällystöopiston ohjaajakurssin 33:n ja Kadettikoulun kurssin 59 oppilaita ja ne suoritettiin siten, että kullakin harjoituskerralla ilmassa oli samanaikaisesti kolmesta kahdeksaan konetta. Harjoituksen aikana peruskurssin oppilaat suorittivat lähestymisharjoituksia ja kadetit suunnistuslentoja. Erityisesti oppilaiden suorittamat yksinlennot tapahtuivat vaikeissa olosuhteissa heikon näkyvyyden ja voimakkaan jäätymisen vuoksi.
Kun kadetti Bjurström laskeutui kello 18.10 noin tunnin kestäneeltä suunnistuslennolta (Kauhava-Vaasa-Parkano-Kauhava) oli hänen koneensa laskuvalonheittimen, periskoopin ja kärkisäiliöiden etupinnoille muodostunut noin 50 millimetrin vahvuinen jääkerros. Myös tuulilasin alareuna oli jäätynyt läpinäkymättömäksi.
Vaihtelevaa lentosäätä
LENTOSÄÄN huononemisen johdosta peruskurssi 33 johtaja kapteeni Pekka Laakso kielsi oppilailta jäätävissä olosuhteissa lentämisen sekä 45 asteen menetelmällä suoritettavan sisääntulon. Seuraavan parin tunnin aikana säätilassa tapahtui kuitenkin paranemista ja lennonopettajat ilmoittivat jäätymisen lieventyneen. Tämän tiedon perusteella edellä kerrottu kielto peruutettiin ja harjoitus jatkui alkuperäisen ohjelman mukaisesti.
Ohjaajaoppilas Levänen teki näiden harjoitusten aikana kolme lentoa. Yhden sisääntuloharjoituksen lennonopettaja kapteeni Juhani Ollin kanssa, ja kaksi yksin suoritettua lähestymisharjoitusta. Viimeisen lennon tehtävä käsitti kaksi sisääntuloa 20 asteen menetelmällä ja yhden sisääntulon 45 asteen menetelmällä. Levänen nousi ilmaan kello 23.38 ja suoritti ensimmäiset sisääntulot normaalisti. Hänen lentonsa kuluessa oli jäätäminen jälleen alkanut nopeasti voimistua. Samaan aikaan ilmassa ollut oppilas Jari Vuolle kertoi voimakkaasta jäätämisestä moottorin imuaukkojen suulla ja lentojarrujen jäätymisestä niin, että niitä ei saanut vedetyksi sisään vaan ne olivat ulkona koko laskeutumisen ajan.
Leväsen harjoitusohjelman viimeinen vaihe vielä jatkui. Hän oli saanut lähestymislennonjohdosta ylivääpeli Seppo Litmaselta ohjeet sisääntuloharjoitukseen 45 asteen menetelmällä ja hän suoritti lentotehtävää sen mukaisesti. Noustuaan 900 metriin Levänen ilmoitti voimakkaasta jäätämisestä, jolloin Litmanen selvitti hänet 750 metriin ja kysyi hetken kuluttua ”jäätääkö vielä”? Tähän Levänen vastasi ”kyllä, minulla on etulasi ihan pimeä”. Tällöin Litmanen antoi käskyn laskeutua 450 metriin, jonka jälkeen Levänen ilmoitti tulleensa jo majakalle, joka oli annettujen ohjeiden viimeinen etappi. Litmanen antoi nyt Leväselle lähestymisohjeet laskuun, jonka jälkeen hän päätti käydä yläkerrassa, koska tutkaporrastusta ei enää tarvittu.
ALAKERTAAN jäi kersantti Martti Kangas, joka pian kutsui Litmasen takaisin, koska Levänen oli ilmoittanut vaikeuksista ja voimakkaasta jäätämisestä. Hänen puheensa oli ollut hyvin hätäistä ja katkonaista, joten Kangas tulkitsi onnettomuusuhkan olevan aivan ilmeinen. Litmasen ehdittyä paikalle oli Leväsen kone jo kuitenkin kadonnut tutkasta, eikä myöskään vastannut enää radiokutsuihin, joten he totesivat onnettomuuden tapahtuneen ja tekivät hälytyksen.
Leväsen koneen etsinnät käynnistettiin välittömästi. Koneen tiedettiin lähestyneen kenttää Kortesjärven Ylikylän suunnasta, joten etsinnät suunnattiin sinne. Etsintöjen suuntaamisessa oli apuna se, että ilmasotakoulun keskuksessa työvuorossa ollut Irja Susi tunsi Ylikylän hyvin.
Ylikylän nuorisoseuralla oli tuona iltana tanssit ja Irja Susi yhdisti kersantti Kankaan puhelun tanssipaikalle. Sieltä osattiin kertoa sen verran, että kone oli ilmeisesti lentänyt Pitkäjärven länsipuolelta kentän suuntaan. Nyt Susi osoitti puhelun Pitkäjärven pohjoispäässä asuvalle Aarre Autiolle. Autio kertoikin Kankaalle kuulleensa koneen lentäneen hyvin matalalta hänen talonsa ylitse ja kohta sen jälkeen äänen loppuneen outoon voimakkaaseen humahdukseen.
Paikalle saapui pian poliisipartio ja yhdessä Aution kanssa he tekivät alueelle etsintäkierroksen. Pimeässä ei kuitenkaan mitään löytynyt ja poliisit lähtivät pois. Autio kuitenkin lähti vielä takaisin maastoon ja pian hän tunsi metsässä voimakasta polttoaineen hajua. Sen mukaan suunnistettuaan hän löysi koneen hylyn. Kone oli tullut maahan jyrkässä kulmassa keula pohjoisen suuntaan. Koneen siivet olivat edelleen kiinni rungossa mutta se oli katkennut peräsimen etupuolelta. Ja ohjaamon kuomu oli hajonnut. Autio tarkasti koneen ohjaamon ja totesi ohjaajan saaneen surmansa. Tämän jälkeen hän kiiruhti takaisin kotiinsa, jossa tapasi kotipihallaan paikalle palanneet poliisit. Näille hän selvitti koneen hylyn sijainnin ja ohjaajan kohtalon. Poliisit tiedottivat radiolla asian eteenpäin, jonka jälkeen autio ohjasi heidät onnettomuuspaikalle, jonne pian saapui myös ilmasotakoulun pelastushenkilökuntaa ja -kalustoa.
Laiminlyöntejä ei löydetty
LOPPUTULEMANA onnettomuuden katsottiin johtuneen siitä, että Levänen oli erittäin jäätävissä olosuhteissa lentäessään ja suorittaessaan lähestymiskuviota menettänyt selvittämättä jääneellä tavalla koneensa hallinnan. Onnettomuuteen myötävaikuttaneita syitä saattoivat olla myös aikaisempien samana iltana pimeässä suoritettujen lentojen aiheuttama väsymys sekä vaikean tilanteen aikaansaama henkinen paine.
Sotilasilmailun lento-onnettomuuksien tarkastuslautakunta löysi kyseistä tapausta tutkiessaan monia huomautuksen aiheita koskien harjoitusohjelman käskytystä ja toteuttamista kyseisissä vaikeissa olosuhteissa. Kenenkään ei kuitenkaan katsottu syyllistyneen mihinkään laiminlyönteihin, koska määräykset jäätävissä olosuhteissa lentämisestä olivat niukat ja tulkinnanvaraiset. Myös määräykset yölentoharjoitusten suorittamisesta jäätävissä olosuhteissa puuttuivat. Niitä ei tuolloin vielä ilmavoimilla ollut olemassa.
Fouga CM 170 Magister harjoitushävittäjäkalusto oli ilmavoimien käytössä vuosina 1959–1986. Näitä koneita tilattiin ilmavoimillemme kaikkiaan 80 kappaletta. Tuona aikana tälle konetyypille sattui 21 koneen tuhoutumiseen johtanutta lento-onnettomuutta. Niistä 15:ssä sai surmansa koneen ohjaaja ja, tai mukana ollut kakkosohjaaja, mekaanikko, tai muu matkustaja. Yhteensä näissä onnettomuuksissa kuoli 21 henkilöä. Pahin onnettomuusvuosi oli vuosi 1977, jolloin tuhoutui neljä konetta ja niiden mukana sai surmansa kuusi lentäjää.
Mauri Jokela
Lähteet: Kohtalokkaat lennot 1945–1988 Jaakko Hyvönen, luettelo Suomen ilmavoimien lento-onnettomuuksista, Wikipedia. Haastattelut: Eversti evp Kari Janhunen, kapteeni evp Martti Kangas, ja kapteeni evp Jari Vuolle.
