POJANPOIKA kertoi ladanneensa netistä 3D-malleja ja tulostaneensa niitä kirjaston 3D-tulostimella. Omien, itsetehtyjen mallien tulostaminen olisi tietysti mukavampaa ja niinpä pappa alkoi opettaa pojanpojalle CAD-ohjelman käyttöä. Netistähän niitä voi ladata ja käyttö on ilmaista. Ensimmäinen oppitunti sujui hienosti, kun lapset hallitsevat tietokoneen käytön kuin vettä valaen. Piti alkaa keksiä sopivia mallinnettavia seuraavaa oppituntia varten, ja mieleen tuli muovijakkara, jossa on monenlaisia työvaiheita, mutta on silti aika yksinkertainen esine. Jakkarasta aatokset lipsahtivat lypsyjakkaraan ja niin sitä mentiin aatoksen siivin taas sinne 60-luvulle, kun lypsyjakkara oli jokapäiväinen apuväline lypsykarjanhoidossa ja jota itsekin käytin navettatöitä tehdessäni lukuisia kertoja.
Lehmät lypsettiin säännöllisesti aamuin ja illoin ja tapahtuma oli joka kerta sama. Ensin eläimet ruokittiin antamalla niiden eteen heinää märehdittäväksi ja tehtiin myös sangollinen pepua eli sekoitettiin jauhoja, kivennäisaineita ja ehkä melassiakin lämpimään veteen. Saatettiinpa heittää pari turnustakin ruokintakaukaloon lehmien järsittäväksi. En ihan tarkkaan muista missä vaiheessa mikin tehtiin, mutta muistelen, että ruokinnan alettua otettiin lypsyjakkara eli ränkky ensimmäisen kerran ja pestiin lehmien utareet. Sitten vain lypsykone kiinni ja valmistelemaan seuraavaa lehmää lypsyyn.
Meniköhän se sitten niin, että konelypsyn jälkeen otettiin ränkky toisen kerran ja istahdettiin tilkkomaan loppumaidot utareista käsin. Ränkky oli yksinkertainen kapine eli lankun pätkään oli navaroitu eli porattu reiät jalkojen virkaa toimittaville puutapeille ja se oli siinä. Korkeutta ränkyllä oli ehkä 30 senttiä ja istuinosa sen verran leveä, että isokin takapuoli siihen hyvin sopi.
Lypsyn jälkeen olikin sitten vuorossa sotkuisempi homma eli sonnan vienti loorista ulos tunkiolle. Kaikkitietävän netin mukaan lehmä ulostaa 9–16 kertaa ja virtsaa 7–9 kertaa vuorokaudessa ja pelkkää sontaa arvioidaan tulevan 40–50 kiloa vuorokaudessa. Melkoinen määrä siis ja loori olikin tyhjennettävä vähintään joka toinen päivä. En tiedä kuinka lypsykarja nykyisin hoidetaan, mutta arvatenkin suurin osa töistä on koneellistettu ja automatisoitu, ja hyvä niin.
Heikki Salmela
