WHO:n kansanterveyshanke, johon osallistuivat muun muassa jaetut Saksat, Neuvostoliitto, Unkari, Italia ja Sveitsi sekä Suomi, kokosi 1970-luvun alussa Kolille lääkäreitä eri puolilta Eurooppaa. Syy Pohjois-Karjala -projektiksi kutsuttuun hankkeeseen Suomessa oli Pohjois-Karjalan nuorten miesten kuolleisuus, joka johtui liiallisesta tupakoinnista, korkeasta verenpaineesta ja kolesterolista. Tupakointi oli varsin suuri ongelma varsinkin huono-osaisten kohdalla.
Kyläyhdistykset ja Martat tulivat mukaan projektiin. Oli ylpeyden aihe, että hoitoalan työntekijä sai olla mukana projektissa. Siitä muodostui kansallinen menestystarina. Merkittävää oli, että hanke nosti miesten 65 vuoden elinikää huomattavasti. Pekka Puska oli projektin kannalta merkittävä henkilö. Käsite ”kansanterveys” määriteltiin.
Projektin tarkka alku oli 7. huhtikuuta 1972 ja kesti 25 vuotta. USA:ssa on myös noteerattu projekti, koska siitä oli kirjoitus The Atlantic-lehdessä lähes 10 vuotta sitten. Aihe on edelleen ajankohtainen: nyt suomalaisia vaivaavat lisääntyvä ylipaino ja mielenterveysongelmat; saataisiinko niihin vastaavanlaista puuttumista?
Tupakoinnissa ja asenteissa oli hankkeen kannalta pahimmat ongelmat, muun muassa Outokummun kaivoksessa eräs työntekijä oli jopa väittänyt, että yskä, joka johtui työolosuhteista kaivoksessa, helpottui tupakoimalla. Tupakkaa saatettiin tuona aikana polttaa jopa niin paljon, että tupakoitsija oksensi. Salaatteja ei syöty: uskomusta oli liikkeellä, että se ei sovi mahalle. Voita käytettiin myös liikaa. Hankkeen myötä alettiin suosia margariineja ja projektiin liitettiinkin Benecol.
Järviseudulla ja Pohjois-Karjalassa useita yhteneväisyyksiä
Leena Uusitalo oli ollut lääkärinä kahdeksan vuotta, kun projekti aloitettiin. Hän muistelee asiaa seuraavasti:
–Järviseutu muistutti Pohjois-Karjalan aluetta, mutta ei ollut niin synkkää. Järviseudun maataloustyö ja ruokatottumukset muistuttivat Pohjois-Karjalan vastaavia, samoin esimerkiksi suolan käyttö. Järviseudulla ja Pohjois-Karjalassa myös tupakointi oli yhdistävä tekijä. Projektin merkitys oli suuri, koska kolesterolin nousu saatiin pysähdytettyä, mutta tilalle on tullut nyt lihavuus.
Sepelvaltimotautien yhteydessä merkittäviä riskitekijöitä ovat tupakointi sekä suolan, sokerin ja rasvan runsas käyttö.
Suomi on pieni maa, eristäytynyt, eivätkä geenit pääse uusiutumaan. Tämä johtuu muun muassa siitä, että muualta tulleita on vähän. Itään päin mentäessä sairastavuus kasvaa. Järviseudun samankaltaisuus selittyy savolaisesta vaikutuksesta.
–Vimpeliä pahempi tilanne on ollut Soinissa ja Lappajärvellä samoista syistä.
Suomessa idän ja lännen ero on geneettisesti isompi kuin pohjois- ja eteläruotsalaisten tai brittien ja pohjoissaksalaisten välillä. Suomi on kahden kulttuurin, idän ja lännen välissä. Tähän johtopäätökseen tuli Elina Salmela väitöskirjassaan: Genetic Structure in Finland and Sweden. Aspects Population History and gene Mapping (2012).
–Projekti oli menestystarina, koska sepelvaltimotautien määrä vähentyi erittäin paljon työikäisten naisten ja miesten kohdalla. Edelleen nämä samat seikat pätevät. Seuraava Pohjois-Karjala-projekti Suomessa voisivat olla mielenterveysongelmat, joiden hoitoon ja ennaltaehkäisyyn tulisi panostaa.
Roistojen tekemää margariinia
ERÄS rehtori toteaa, ettei Järviseudun kouluissa puhuttu Pohjois-Karjala -projektista riittävästi.
–Muistan, kun Pekka Puska kävi kertomassa tuosta asiasta. Opettajankokouksissa asiasta ei puhuttu. Kurrimaito ei ollut suosittua, eikä siitä siinä vaiheessa tullut kouluihin asti, vaan se annettiin lehmille. Myös margariiniin suhtauduttiin nuivasti ja sitä pidettiin jonkunlaisena ”eläinten jätöksenä”. Se oli ihan skandaali.” Roistojen tekemää, niin kuin joku sitä oli sanonut, muistelee eräs eläkkeellä oleva opettaja.
Hän arvelee hankkeen olleen enemmänkin Itä-Suomen asia. Järviseudulla ei sitä otettu omaksi. Kurrimaitoon suhtautuminen erotti nämä alueet. Punainen maito korvattiin kuoritulla maidolla, josta oli separoitu kerma pois: tätä kutsuttiin yleisesti ”kurrimaito” eli kuorittu maito.
Hän arveli myös, kun Suomi on jakautunut kahteen kulttuuripiiriin, niin sekin erotti asiaan suhtautumisen.
Vuonna 2017 Suomen Kuvalehti kirjoitti asiasta otsikolla ”Kummitteleva raja”, jonka mukaan vanha Pähkinäsaaren rauhan raja (1323) jakoi Suomea, jotakuinkin sairastavuusindeksin määrän nykytilanteen kaltaiseksi. Myös hyvinvointierot olisi jakautunut tämän rajan mukaisesti. Kulttuuritekijät ja sosioekonominen asema (hyväosaisuus ja koulutustaso) kiistattomasti vaikuttavat terveyteen. Outona pidetty raja kulki suunnilleen Pattijoelta Pietarin lähettyville. Vimpelistä on matkaa tähän ensimmäiseen rajaan ainakin 100 kilometriä.
Kaskeaminen oli Itä-Suomen yksi tärkeimmistä maatalouselinkeinon ilmentymistä esimerkiksi Länsi-Suomeen verrattuna. Kasken polttoa alkeellisena maanviljelystekniikkana on arveltu olleen raskaampaa ja vaarallisempaa. Tämä on voinut vaikuttaa monien sukupolvien ajan ja heijastuen ravintotottumuksiin. Kaskeaminen oli ominaista metsäisillä alueilla.
Tupakoinnin vaarat nostettiin esiin, kurrimaitoa välteltiin
OPPITUNNEILLA Vimpelin yläasteella 1980-luvulla puhuttiin hankkeesta joskus, mutta hyvin vähän loppujen lopuksi. Olimme silloin muistaakseni kahdeksannella luokalla ja siitä taisi mainita peruskoulussa kansalaistaitoa ja lukiossa terveystietoa opettanut Voitto Havela tai biologian ja maantieteen lehtori Reijo Tuomaala. Reijo valisti meitä jatkuvasti ollessaan välituntivalvojana tupakoinnin vaaroista ja kysyihän hän kokeissakin tupakoinnin haitoista. Koulun biologia kahdeksatta luokkaa varten käsitteli muun muassa tupakointia ja varsinkin 1980-luvulla projekti vaikutti oppikirjan sisältöön. Sinisellä pohjalla oleva luettelo sisälsi varsin selkeästi, mitä tupakointi aiheuttaa.
Koska kurrimaidosta ei pidetty, niin oppilas saattoi hakea lääkärintodistuksen, jolloin sen saattoi koulussa korvata niin sanotulla punaisella maidolla. Sininen maito oli kevytmaitoa.
Lasse Pippola
Toimituksen kommentti
Voista transrasvoihin siirtyminen ei parantanut tilannetta
Tupakointi ja verenpainetauti vähenivät ensimmäisen viiden hankevuoden aikana sekä Pohjos-Karjalassa että Kuopion verrokeilla, mutta vähenemä oli suurempi Pohjois-Karjalassa. Alkoholinkulutus ja ylipaino eivät vähentyneet lainkaan Pohjois-Karjala-projektin aikana, vaan päin vastoin lisääntyivät. Pohjois-Karjala-projektin kestoksi suunniteltiin alun perin viittä vuotta. Viiden vuoden kuluttua havaittiin, ettei tutkittavien sepelvaltimokuolleisuus ollut vähentynyt, vaikka tupakointi oli vähentynyt keskimäärin 21 prosenttia ja verenpaine sekä veren kolesterolipitoisuudet olivat myös kehittyneet parempaan suuntaan.
Sepelvaltimotautikuolleisuus laski useimmilla MONICA-tutkimushankkeen seuranta-alueilla. Kaksi kolmasosaa laskusta johtui siitä, että sepelvaltimotautiin sairastuttiin yhä harvemmin ja yksi kolmasosa siitä, että siihen sairastuneet eivät kuolleet enää yhtä usein. Suuri osa kuolleisuuden laskusta johtui uusien tehokkaiden hoitomuotojen kuten asetyyylisalisyylihapon, beetasalpaajien, ACE-estäjien, liuotushoidon, sepelvaltimoiden ohitusleikkauksen ja pallolaajennuksen käyttöönotosta.
Pohjois-Karjala-projektin viimeiseksi jääneessä vuonna 1997 julkaistussa tutkimuksessa havaittiin, että siirtyminen runsaasti tyydyttynyttä rasvaa sisältävästä voista teollisia transrasvoja sisältävään margariiniin olikin lisännyt sydänkuolleisuutta, vaikka margariiniin siirtymisen tarkoituksena oli ollut vähentää sitä. Lähde: wikipedia.
