MUINAISINA AIKOINA Ukrainassa häitä ei koskaan pidetty yhdessä päivässä, yleensä tapahtuma kesti viikon. Se oli tapahtuma ja juhla, joka koostui häitä edeltävistä riiteistä, itse häistä ja häiden jälkeisistä rituaaleista. Kaikki alkoi siitä, kun puhemiehet sulhasen kanssa tai ilman tulivat morsiamen perheeseen järjestämään häitä. Nenäliinaan tai pyyhkeeseen kääritty leipä piti vaihtaa perheiden välillä. Useimmilla alueilla perusrituaalitoimet ovat tyypillisiä, mutta juhlassa on monia alueellisia piirteitä.
Omalla alueellani morsian antoi puhemiehelle kirjailtuja pyyhkeitä ja sulhaselle brodeeratun paidan, jota tämä sitten käytti häissä. Joillakin alueilla hääattribuutti oli kirjailtu nenäliina, jonka morsian luovutti sulhaselle, ja häissä tämä työnsi sen vyöhönsä, mikä osoitti, että poika oli jo naimisissa. Jos tyttö ei suostunut häihin, hän toi kurpitsat puhemiehelle lahjojen sijaan. Tämä merkitsi hylkäämistä, kosijat palasivat kotiin häpeällisin kasvoin kurpitsan kanssa.
Joillakin alueilla, perinteen mukaan, sulhanen odotti morsianta kirkossa, toisilla nuoret menivät häihin yhdessä laulaen häälauluja. Esimerkiksi: “Polku oli tasainen, sileä. Nuori pari menee kirkkoon mennäkseen naimisiin. Paetkaa, viholliset, älkää ylittäkö tietä! Voi, anna nuoren perheen mennä ja elää onnellisina.”
Vaatteet häissä eivät olleet vain koriste, vaan myös talismaani, onnea tuova asu. Morsiamen päähän laitettiin hääseppele, joka oli koristeltu silkkinauhoilla tai villalangoilla. Perinteisissä ukrainalaisissa häärituaaleissa seppele oli onnellisen avioelämän, lisääntymisen ja puolisoiden välisen harmonian symboli. Hääseppeleet tehtiin mistä tahansa materiaalista, mutta niissä ei koskaan käytetty tuoreita kukkia, koska ne kuihtuivat nopeasti. Elävistä kasveista voitiin käyttää vain ikivihreitä kasveja – hollyn, myrttin tai puksipuun lehtiä, paperilastuista tehtyjä pieniä kukkia, paperia, vahakukkia ja lehtiä ja helmiä.
Hääseppeleitä tehtiin myös vahan avulla (Voskovitsy). Työ on melko aikaa vievää, tällaista seppelettä ei voi tehdä päivässä. Tässä valmistustekniikassa ohut metallilanka upotetaan sulaan vahaan, sitten lanka jäähdytetään, jolle muodostuu ohut kerros vahaa. Tämä toimenpide on toistettava monta kertaa, kunnes metallilangalle muodostuu täysi pisara – niin kutsuttu “voskovitsy”. Joten siitä tuli kappale, mutta on tarpeen tehdä sata tai kaksi lisää, joten tällaisen seppeleen valmistaminen on aikaa vievää. Tällä tavalla kankaan kukat ja lehdet kastettiin vahaan.
Pariskunta piti hääseppelettä kotonaan koko elämänsä ajan. Säilytän edelleen kukkaa isoäitini hääseppeleestä.
Svitlana Zubenko
