SYKSY on tullut. Emme ole voineet sille mitään, sen tuleminen on ”korkeemmas käres”. Tähän olemme saaneet havahtua näin, kun lokakuu on vaihtumassa marraskuuksi. Itse usein ajattelen, että lehdet alkavat kellastua ja putoilla pois, kun ensimmäiset yöpakkaset tulevat. Tänä syksynä havahduin kuitenkin siihen, että jo ennen yöpakkasia lehdet alkoivat muuttaa väriään, kellastua ja putoilla pois. Mieleeni nousi kysymys: mistä puu tietää, että on se aika, kun kesän vehreys pitää kadottaa ja valmistautua vastaanottamaan talvea?
Meille nämä luonnolliset asiat, jotka vuodesta toiseen toimivat samalla tavalla, tulevat niin tavalliseksi, että harvoin edes ajattelemme, että mistä esimerkiksi puu saa ohjeensa keväällä kasvattaa lehtensä ja syksyllä pudottaa ne pois. Joku sanoo sen olevan luonnon kiertokulkua, jota me näemme silmillämme luontoa tarkkaillessa. Puun osalta voimme tietenkin ajatella niin, että keväällä auringon valo ja lämpö saavat lehdet kasvamaan ja syksyllä sen puute ja kylmyys saavat ne varisemaan.
Raamattua tuntevina kuitenkin tiedämme kaiken tämän olevan tarkkaan suunniteltua Jumalan työtä. Niille, jotka jotakin muuta väittävät, on Paavali kirjoittanut Roomalaiskirjeessä 1:19–20 näin: ”Se, mitä Jumalasta voidaan tietää, on kuitenkin ilmeistä heidän keskuudessaan. Onhan Jumala ilmoittanut sen heille, sillä hänen näkymättömät ominaisuutensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumaluutensa, ovat maailman luomisesta asti olleet nähtävissä ja ymmärrettävissä hänen teoissaan. Siksi he eivät voi mitenkään puolustautua.”
Raamatunkohta tarkoittaa sitä, että kaikki se mitä Jumalasta voidaan inhimillisellä eli järjellisellä tasolla tietää, on ollut ikiajoista lähtien nähtävissä Jumalan luomassa luonnossa. Siksi kukaan ei voi koskaan puolustella kantaansa, ettei Jumalaa ole olemassa. Eikä kerran ikuisuudessa Jumalan edessä kukaan voi sanoa puolustuksekseen, ettei hän ole tiennyt sitä, että on olemassa elävä Jumala, joka on kaiken luonut ja suunnitellut. Joskus ihminen on sokea koko asialle, mutta Jumala on antanut meille lahjaksi elämän ja usein saamme katsella tätä Jumalan luomaa luontoa vuosikymmenten ajan, tehdäksemme sen katselemisesta johtopäätöksen: Jumala on!
Tämän asian voimme siis ymmärtää järjellämmekin, mutta vielä paljon suuremman lahjan Jumala on meille antanut. Hän on antanut meille evankeliumin ja uskon. ”Uskon avulla me ymmärrämme, että maailmat on luotu Jumalan sanalla: näkyvä on syntynyt näkymättömästä.” (Hebr.11:3). Evankeliumin sanoman uskominen Jeesuksesta Kristuksesta aiheuttaa sen, että voimme syvällä sydämissämme ymmärtää edellä puhutun lisäksi Jeesuksen pelastuksen suuruuden kohdallamme. Se on Jumalan suurin lahja uskoa evankeliumi, koska ”sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan” (Room.10:10)
Jaakko Keto
