WINDALAN KARTTA 1840-luvulta kertoo, että Vimpelin keskustassa on sijainnut tuolloin mylly. Keskellä jokea on vaaleansinisestä erottuva harmaa pieni neliötyyppinen merkki ja sen jälkeen ilmeisesti taloa tarkoittava suurempi neliö Koskenvarrentien varressa. Myös sen jälkeen olevassa mutkassa on erottuva merkki. Myllyryppäitä oli tuohon aikaan joissa.
Nykykarttaan mitattaessa Perhon suunnassa mahdollisesti oikealla puolella ollut Linnuntietä Kiviharjun torppa on myllystä noin yhden kilometrin päässä. Torppa on sijainnut todennäköisesti Saarelankujan jälkeen Kiviharjuntien vasemmalla puolella. Myllyn lähiympäristö on rajoittunut lähinnä Stor Strangin (kartan alkuperäinen kirjoitusasu) kohdalle.
Rippikirjasta saatujen tietojen mukaan Jaakko Matinpoika Storstrang (alkuperäinen teksti Jacob Matti Stors Strang) oli syntynyt 11.4.1837 ja on ollut vimpeliläinen. Rippikirjassa on myös mainittu koppor-sana, joka tarkoittaa isorokkoa. Tämä on sama vuosiluku, jonka Hannu Södervik mainitsi myllyn perustamisvuodeksi. Storstrang oli ammatiltaan maanviljelijä ja käytännössä myös mylläri tavan mukaisesti. On mahdollista, että hän oli naimaton maanviljelijä eli talokas, joka omisti talon.
Hirsinen monitoimitila
Pekkalan myllynä tunnettu vesimylly on rakennettu hirrestä. Siinä on 1800-luvun alun tyypillinen suikalemainen kattopäreistö, joka oli tuohon aikaan mäntyä, koivua tai haapaa. Myllyn päreet ovat todennäköisesti mäntyä. Rakennuksessa on kaksi kerrosta, jossa ensimmäisessä kerroksessa on myllykivi ja mahdollisesti kuorimakone. Pajan yhteydessä on ehkä ollut taukotila, mutta erillistä tilaa ei siihen ole ollut. Yläkerta on voinut olla esimerkiksi yöpymistä varten. Mylly on ollut myös varasto. Harjan läheisyydessä on merkkejä siitä, että myllyssä on tuotettu sähköä. Nämä viittaavat mahdollisesti 1900-luvun alkuun.
Rakennuksen olennaiset mitat: julkisivut 7,5–8 metriä, lattiapinta-ala noin 56 neliömetriä. Rakennus on kuutiota muistuttava. Myllyn korkeus lähes 10 metriä, lävistäjä 11 metriä. Rakennuksessa on kaksi ikkunaa: joenpuoleisessa ensimmäisessä kerroksessa, ylimmässä toisessa kerroksessa. Tuuletusluukkuja on enemmän lattioissa kuin hirsissä. Niiden leveys ja pituus on noin 20 senttiä.
Myllyssä on sisääntulo- ja ulostulokanava. Turbiini on sisääntulopuolella. Se on noin kaksi metriä myllyn perustuksista. Hirsirakennuksen kivet ovat mahdollisesti joesta tai jostain lähiympäristöstä. Turbiinin ulkonäkö viittaa 1800-luvun alkuun, jolloin vastaavia on tehty muun muassa Vaasan konepajalla.
Myllyä ympäröivä luonto on muuttunut vuosikymmenten aikana
MYLLYÄ YMPÄRÖIVÄ LUONTO on vuosikymmenten aikana muuttunut, mutta paljon on myös pysynyt samana. Tutkittavan myllyn molemmin puolin on merkitty keltaisella peltoalue, kuten peltoa on nykyäänkin. Pellon suorakulmainen muoto on säilynyt lähes samana 68-tien puolella. Nykyiseen karttaan verrattuna 1840-luvun kartassa on eroja: metsäalue on huomattavasti suurempi.
Myllyn länsipuolella joen toisella puolella on ilmeisesti ollut suojavyöhyke ja nykyään ennen peltoaukeamaa kasvaa rantametsä. Rantametsässä kasvaa leppää ja koivua. Ranta on myllyn kohdalla suhteellisen jyrkkä. Nousua myllyn kohdalla on useita metriä. Joen molemmin puolin on runsaasti kivikkoa. Mylly on joen puolelta ympäröity kivillä joen ja sivukanavan suuntaisesti. Tämä kiviaita on suojannut myllyä. Se liittyy tukkien uittoon. Luontaisia olosuhteita myös muokattiin patoamalla ja lisäämällä veden pudotuskorkeutta sivu-uomilla ja ruuhilla eli ränneillä. Myllyn paikalla on kivilatomuksia myllyn länsipuolella lähellä jokea. Rakennuksen kivet ja kivilatomukset ovat todennäköisesti otettu joesta.
MYLLY-SANAN etymologia kertoo synnyn ja maan, mitä kautta myllyt tulivat Suomeen. Mylly-sana on lainattu nykyruotsia vanhemmasta kielimuodosta muinaisruotsista, joka oli käytössä vuosina 1225–1526. Lähtökohtana ollut muinaisruotsin sana oli mylla tai mylna. Nykyruotsissa vastaavaa sanaa ei tosiaan enää ole, mutta saksassa sitä vastaa Mühle. Merkitys on ollut sama eli ’mylly’. Tästä voidaan päätellä, että ainakin pohjoisesta Saksasta sana on levinnyt Ruotsin eteläosaan ja siitä Suomeen ja nämä alueet ovat olleet jo keskiajalla tekemisissä toisensa kanssa.
Lasse Pippola
Sinua saattaisi kiinnostaa myös tämä juttu
Vimpelin riippusilta – kulttuuri- ja paikallishistoriaa – Järviseudun sanomat
