Vimpeli-palkinto on annettu vuodesta 1994 lähtien vuosittain miesten Itä-Länsi ottelun yhteydessä kiertopalkintona yhteisölle, yritykselle tai yksityiselle henkilölle, jonka katsotaan merkittävällä tavalla tukeneen tai tehneen työtä pesäpalloilun hyväksi.
–Vimpeli-palkinnon status on vuosien varrella kasvanut, kertoo palkinnon syntyhetkiä läheltä todistanut vimpeliläinen Matti Lehto.
–Yritykset, yhteisöt ja erityisesti yksityiset henkilöt ovat olleet tyytyväisiä ja ylpeitä palkinnosta. Tapahtumassa on nähty myös kosteita silmiä. Viime kesänä Jyväskylässä Itä-Länsi ottelussa jaettiin Vimpeli-palkinto 30. kerran. Nyt on sovittu, että Suomen pesäpallomuseoon laitetaan taulu Vimpeli-palkinnosta.
Se julkistettiin Vimpelin Vedon 90 vuotisjuhlassa 27.10.2024.
Patsashanke rahoitettiin myymällä pienoiskappaleita
–Pesäpalloilijapatsaasta oli Vimpelissä puhuttu vuosien kuluessa aina silloin tällöin, Lehto muistelee.
–Valtuuston varapuheenjohtaja Sauli Männikkö esitti 1.9.1986, että kunnanhallitus käynnistäisi pesäpalloilijan patsashankkeen. Asia eteni varsin nopeasti. Kunnanhallitus esitti valtuustolle saman vuoden joulukuussa, että kunta sijoittaa pesäpalloilijapatsasrahastoon 50 000 markkaa ja asettaa pesäpalloilijapatsastoimikunnan. Vimpelin kunnanvaltuusto hyväksyi kunnan 120-vuotisjuhlakokouksessa 12.12.1986 kunnanhallituksen esityksen yksimielisesti.
Patsastoimikuntaan valittiin Sauli Männikkö ja Matti Lehto Vimpelin kunnasta, Kari Rannila paikkakunnan liike-elämästä, Mäkelä Teuvo Vimpelin Vedosta, Esa Latva-Rasku Etelä-Pohjanmaan Maakuntaliitosta, Taisto Joensuu Pesäpalloliitosta ja Ilmari Ylä-Autio SVUL:n Etelä-Pohjanmaan piiristä. Puheenjohtajaksi valittiin Sauli Männikkö ja varapuheenjohtajaksi Matti Lehto. Toimikunnan sihteerinä toimi koulutoimenjohtaja Martti Sunnari.
Toimikunta valitsi varsin nopeasti patsaan tekijäksi kuvanveistäjä Kari Ovaskan. Patsashankkeen rahoittamiseksi tilattiin Ovaskalta 20 kappaletta patsaan pienoiskappaletta. Ne pakkomyytiin vimpeliläisille yrityksille ja myös ulkopaikkakuntalaisille 10 000 markan kappalehintaan. Ne saatiin suurin piirtein kaikki myydyksi. Koko kustannusarvio oli noin 250 000 markkaa, joka saatiin näin kerättyä. Lisäkustannuksia kunnalle kertyi siitä, kun patsaan alue, Lukkarinpuisto, täytyi kokonaan uusia.
Pesäpalloilijapatsaan paljastustilaisuus oli 18.6.1989. Sauli Männikkö avasi tilaisuuden, Pesäpalloliiton tervehdyksen toi puheenjohtaja Taisto Joensuu ja varsinaisen patsaan paljastuspuheen piti kansanedustaja, TUL:n puheenjohtaja Matti Ahde. Samana päivänä oli Saarikentällä naisten Liitto – Lehdistö ottelu.
Sattuipa kerran Superpesis-ottelussa
–Tutustuin kuvanveistä Kari Ovaskaan Vimpelin pesäpalloilijapatsashankkeen aikana ja meistä tuli varsin hyviä kavereita. Olimme katsomassa kesällä 1992 jotakin Superpesisottelua Saarikentällä. Sen yhteydessä Ovaska sanoi, että hänellä on yksi pienoisjäljennös patsaasta, joka on noin kaksi kertaa suurempi kuin aikaisemmat tehdyt pienoisjäljennökset, mutta siinä on vain yksi figuuri eli pallon kiinniottaja, Lehto kertoo.
–Kari Ovaska totesi, että hän tekee jalustan tälle pienoisjäljennökselle ja hän lahjoittaa sen Vimpelin Vedolle kiertopalkinnoksi. Satuin olemaan tuolloin Vimpelin Vedon puheenjohtaja, mutta siitä ei Ovaska varmaan tiennyt mitään.
Syksyllä 1992 Marja-Liisa Kivipellosta tuli uusi Vimpelin Vedon puheenjohtaja.
–Kerroin hänelle Ovaskan lupauksesta. Hän sanoi, että hoida sinä sitä asiaa, jos se edistyy. Keväällä 1993 Kari Ovaska ilmoitti, että patsaan jalusta on valmis ja hän on valmis lahjoittamaan sen Vimpelin Vedolle. Ilmoitin asian Kivipellolle, joka totesi, että otetaan kiertopalkinto vastaan ja hoida asiaa eteenpäin. Otin yhteyttä Pesäpalloliittoon, toiminnanjohtaja Markku Pulliseen ja kerroin hänelle asiasta. Hän lupasi edistää asiaa Pesäpalloliitossa. Pesäpalloliiton liittojohtokunta hyväksyi palkinnon vuotuiseksi kiertopalkinnoksi, pesäpalloilijapatsaan säännöt ja ajatuksen kiertopalkinnosta. Markku Pullinen antoi nimen palkinnolle. Palkintoraatina toimivat Vimpelin Vedon, Suomen Pesäpalloliiton ja Superpesiksen miesten ja naisten edellisen vuoden mestarijoukkueen edustajat. Palkintoraadin puheenjohtajana on Vimpelin Vedon edustaja.
–Sovimme, että palkinto luovutetaan ensimmäisen kerran Vimpelin Vedolle 28.4.1993 Suomen Urheilumuseossa Helsingissä. Paikalla olivat kuvanveistäjä Kari Ovaska ja Vimpelin Vedosta lisäkseni pesäpallojaoston puheenjohtaja Esa Rannila sekä Markku Pullinen, jotka allekirjoittivat Pesäpalloilijapatsaan säännöt.
–MTV:n urheilutoimittaja Jari Porttila sai tapahtumasta 20–30 sekunnin jutun MTV:n urheiluruutuun.
Eikä siinä vielä kaikki – Vimpeli-palkinnon alku oli vaiherikas
Kiertopalkinto on Vimpelin Vedon omaisuutta ja jos jostain syystä kiertopalkinnon jakaminen lopetetaan, niin kiertopalkinto jää Vimpelin Vedolle. Sääntökirjasta selviää myös, että palkinto luovutetaan Pesäpalloliiton vuotuisessa palkintojen jakotilaisuudessa ”Lemmenlaivaristeilyllä”.
–Sovittiin, että Markku Pullinen vie kiertopalkinnon Pesäpalloliittoon ja tuo syksyllä sen päätösristeilylle. Menin kuvanveistäjä Kari Ovaskan kanssa lokakuussa 1993 ”Lemmenlaivaristeilylle”. Kaikki vieraat laivalle ottivat vastaan Pesäpalloliiton toiminnanjohtaja Markku Pullinen ja Superpesiksen toimitusjohtaja Kimmo Tolonen. Huomautin kätellessäni Markku Pullista, että onhan kiertopalkinto mukana! Huomasin heti Markun naamasta, että palkinto on jäänyt Pesäpalloliittoon, eikä sitä ehditä millään hakea mukaan. Menimme kuitenkin laivaan. Siellä pahoiteltiin asiaa ihan oikein ja yritettiin jos minkälaista vaihtoehtoa laivalla asian korjaamiseksi. Olin sopinut Ovaskan kanssa, ettei meille sovi mikään ”korvausvaihtoehto”. Sanoin kuvanveistäjälle, etteiköhän mennä baarin puolelle! On rehellisesti tunnustettava, että toiminnanjohtaja oli tosissaan pahoillaan. Mutta siinä vaiheessa asia jäi sellaiseksi eli mitään ei tapahtunut.
–Seuraavana keväänä huhtikuussa 1994 Markku Pullinen soitti minulle ja pahoitteli vielä kerran edellisen syksyn kiertopalkintosoppaa! Tämän jälkeen hän ehdotti, että sopisiko sinulle ja teille, että Vimpeli-palkinto jaettaisiin ensikesän miesten Itä-Länsi -ottelun yhteydessä. Vastasin oitis, että sopii! Vimpeli-palkinto oli saamassa uuden pysyvän statuksen. Unohdettiin se, että palkinto piti jakaa laivaristeilyllä, jossa jaetaan kymmeniä palkintoja. Pullisen palkinnon unohtaminen ensimmäisellä kerralla Pesäpalloliittoon oli onni onnettomuudessa. Alkuvaiheessa pelkäsin usein, että Pesäpalloliitto muistaisi alkuperäiset säännöt ja liitto muuttaisi käytäntöä alkuperäisen mukaiseksi. Näin ei kuitenkaan tapahtunut, vaan toimittiin uuden käytännön mukaisesti.
Kun uusi tilanne oli käsillä, piti Vimpeli-palkinnon sääntöjä muuntaa ja täsmentää.
Metallilaatan lahjoitti paikallinen kirjakauppias
Vimpeli-palkinnon jalustaan on kiinnitetty metallilaatta, jonka on lahjoittanut saksalainen Horst Wagner. Hän piti tuohon aikaan vaimonsa Leena Valkama-Wagnerin kanssa kirjakauppaa Vimpelissä. Laattaan kirjoitetaan Vimpeli-palkinnon saajien nimet.
Palkinnon saajien valitseminen on aivan omanlaisensa prosessi.
–Olen soittanut raadin jäsenille ensimmäisen kerran maali-huhtikuussa ja Vedon toimistosta on lähetetty edellisen vuoden lehdistötiedotteen, jotta jokainen tietää/muistaa, mistä Vimpeli-palkinnosta on kysymys. Raadin seurajäsenyys on sovittu kyseessä olevan seuran johdon kanssa. Ensimmäisessä puhelinkeskustelussa olen pyytänyt jäseniä miettimään kuka tai mikä olisi ensi kesänä saamassa Vimpeli-palkinnon. Toisen kerran olen ollut puhelinyhteydessä touko-kesäkuun vaihteen tienoilla. Tällöin on usein tullut jo yhteinen näkemys siitä. kuka tai mikä saa sinä vuonna palkinnon. Joskus on täytynyt tehdä uusia puhelinkierroksia ratkaisun löytämiseksi. Ratkaisun tultua valmiiksi, raadin perustelut on aina kirjoittanut Pesäpalloliiton toiminnanjohtaja tai joku muu liiton henkilö. Heillä on parhaat tiedot ympäri Suomea olevista palkinnon saajista.
Palkintoraati on lähtenyt siitä, että palkinnon saajat ovat ympäri Suomen ja että sääntöjen antamat vaihtoehdot tulevat vuosien kuluessa täytetyksi. Yrityksiä palkituissa edustavat muun muassa Rannila Steel Oy ja Rautaruukki Oyj, yhteisöjä Liikenneturva ja Veikkaus Oy, henkilöitä Mauno Liljamo, Antti Alho ja Antero Viherkenttä sekä seuroja muun muassa Sotkamon Jymy, Porin Pesäkarhut ja Vimpelin Veto. Vuonna 2012 Vimpeli-palkinnon sai solidaarisuussyystä Hyvinkään Tahkon miesten Superpesisjoukkue, koska keväällä kuoli yksi Tahkon pelaaja ampumisvälikohtauksessa.
Ovaska menehtyi yllättäen
–Tästä saattaa saada sellaisen käsityksen, että Vimpeli-palkinto on melkein yksinomaan Matti Lehdon ansiota. Näin ei todellakaan ole asia, Lehto toteaa.
–Satuin olemaan sattumalta oikeassa paikassa oikeaan aikaan eli katsomassa superpesisottelua kuvanveistäjä Kari Ovaskan kanssa. Siinä tilanteessa Ovaska lupasi lahjoittaa kiertopalkinnon. Tämän jälkeen kuvanveistäjä piti minuun yhteyttä ja minä yritin parhaalla mahdollisella tavalla edistää asiaa. Sattumallakin oli osaa, että kiertopalkinnon merkitys kasvoi. Kari Ovaska halusi olla mukana tässä prosessissa. Hän oli mukana ”Lemmenlaivaristeilyllä” ja ensimmäisessä palkinnon jakotilaisuudessa Loimaalla Itä-Länsi ottelussa 1994. Sovimme jo keväällä 1995, että menemme Alajärvelle miesten Itä-Länsi otteluun. Yllättäen Kari Ovaska menehtyi vain 50-vuotiaana äkilliseen sairaskohtaukseen Helsingissä 15.6.1995.
Lehto toimi raadin puheenjohtajana 25 ensimmäistä vuotta, mutta avustajana oli Tuomo Hovila sen jälkeen, kun hänestä tuli Vimpelin Vedon puheenjohtaja ja hän jatkoi myös Vimpeli-palkinnon puuhamiehenä.
–Vimpeli-palkinnon jakamisesta on tullut traditio miesten Itä-Länsi ottelun väliajalla. Palkinnon jakamiseen on osallistunut tietysti raadin puheenjohtaja ja vaihtelevasti raadin jäseniä. Hyvä tapa olisi, että edellisen vuoden palkinnon edustaja antaisi kiertopalkinnon uudelle saajalle.
Miksi juuri Vimpelin Veto sai Vimpeli-palkinnon ensimmäistä kertaa?
Markku Pullinen perusteli valintaa seuraavasti: kansallispelin historiassa on Vimpelillä ja Vimpelin Vedolla aivan erityinen paikkansa. Vimpelistä on noussut lukuisia kansallisia tähtipelaajia ja Veto pitää hallussaan pesäpallon yhtämittaisen mitalikauden ennätystä: joukkue voitti vuosina 1958–1968 peräti 11 mitalia.
Seura ja paikallinen yrityselämä ovat luoneet yhteisen, ainutlaatuisen tukijärjestelmän, jolla on voitu taata junioritoiminnan voimavarat. Mukana on tänä vuonna 24 yritystä. Tätä kautta on myös junioritoiminnan laatu korkealla tasolla, jonka todentaa vuonna 2003 saatu Sinettiseuratunnus.
Saarikenttä on aina ollut pesäpalloväen mielissä eräs maamme kauneimmista. Siksipä kenttää on voitu taitavasti yhdistää muun kulttuurin tarpeisiin. Leidit ja Jari Sillanpää ovat esiintyneet ViVo:n ja Lappajärven Musiikkijuhlien tavoin Saarikentällä.
Vimpelin Veto on juuri sellainen Kotiseura, joita suomalainen liikuntakulttuuri juuri nyt tarvitsee. Seuraa, joka tukee jäseniään elämän eri vaiheissa olemalla kohtaamis-, kasvu- ja pelipaikka. Vimpelin Veto on käytännön esimerkki seurasta, joka osaa hoitaa samanaikaisesti kaksi suurta tehtävää: olla kasvuympäristönä eri ikäisille ihmisille ja rakentaa taitavasta esikuvia.
