VIETÄMME tulevana sunnuntaina uskonpuhdistuksen muistopäivää, joka muistuttaa meitä siitä, että Jumala ei unohda koskaan kansaansa, vaan antaa kansalleen uudistumisen aikoja. Näitä uudistuksen aikoja me saamme elää. Me saamme aina tarkastella omaa suhdettamme, taivaalliseen Isäämme Jeesukseen Kristukseen. Usko on sen näkemistä, mitä me emme aina sydämessämme näe. Sillä Jumalaan uskova ihminen näkee aina taivasvalon loistavan elämänsä arjen keskellä. Taivasvalo antaa uskovalle ihmiselle elämän mielekkyyden, poistaa pelon ja katkeruuden. Ja saa näkyviin Jumalan johdatuksen ja kaikki ne pienetkin ihmeet arjen keskellä. Jumalan hoidossa me kasvamme ja kuljemme elämämme matkaa yhdessä lähimmäistemme kanssa.
Jumalan sana on kuin suola ruuassamme, se ei muutu koskaan mauttomaksi, vaan kestää ajasta aikaan saman makuisena ja tärkeänä asiana. Samoin on Jumalamme, muuttumaton ajasta aikaan. ”Perustus on laskettu ja se on Jeesus Kristus. Muuta perustusta ei kukaan voi laskea. (Kor.3:11)” Me Jumalan luomat ihmiset on luotu, maan suolaksi ja valoksi. Jeesus julisti aikanaan ”Jumalan valtakunta on tullut lähelle, tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi.” Myös uskonpuhdistajamme Martti Luther opetti, että jos ihminen tahtoo löytää armollisen Jumalan, hänen on ensin löydettävä Jumalan valtakunta. Ja se löytyy Raamatun sanasta, missä Jumala puhuu omaa ymmärrettävää kieltä monien vertauksien kautta. Jonka kautta meidän olisi helpompi oppia ymmärtämään Jumalan valtakunnan asioita. Sitä armoa ja rakkautta, mitä hän omalle kansalleen tahtoo antaa. Myös tulevan sunnuntain evankeliumiteksti (Matt. 5.:13–16) kertoo näin:
”Jeesus sanoo: Te olette maan suola. Mutta jos suola menettää makunsa, millä se saadaan suolaiseksi? Ei se kelpaa enää mihinkään: se heitetään menemään, ja ihmiset tallaavat sen jalkoihinsa. Te olette maailman valo. Ei kaupunki voi pysyä kätkössä, jos se on ylhäällä vuorella. Eikä lamppua, kun se sytytetään, panna vakan alle, vaan lampunjalkaan. Siitä sen valo loistaa kaikille huoneessa oleville. Näin loistakoon teidänkin valonne ihmisille, jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa.”
HYVÄT YSTÄVÄT, Jumala viitoittaa elämämme tietä. Me olemme valon lapsia ja vaellamme valkeuden teitä. Kun pysymme elämässämme lähellä Jumalaa, meille on luvattu autuas olo, joka tarkoittaa, että olemme onnellisia ihmisiä. Me saamme kulkea elämämme matkaa rauhassa ja kiitollisin mielin. Ihaillen jokaisena arkipäivän iltana kulkemamme päivän jälkeen, millaisen päivän Jumala meille tänäänkin antoi kiitollisin mielin. ”Jumala on turvamme ja linnamme, auttajamme hädän hetkellä. Sen tähden emme pelkää, vaikka maa järkkyy, vaikka vuoret vaipuvat merten syvyyksiin. Meret pauhaavat ja kuohuvat, vuoret vapisevat Jumalan suuruuden edessä. Virta ja kaikki sen haarat ilahduttavat Jumalan kaupunkia, Korkeimman pyhiä asuinsijoja. Jumala on kaupunkinsa keskellä, kaupunki ei järky. Hän auttaa sitä, kun aamu valkenee. Kansojen meri kuohuu, valtakunnat horjuvat, maa järkkyy Hänen äänestään, Herra Sebaot on kansamme, Jaakobin Jumala on turvamme. (Ps. 46: 2.–8.)”
Rukoilkaamme kirkkokäsikirjan sanoin: Jumala, sanasi lupaa, että herraa avukseen huutava pelastuu. Tätä lupausta kohti me käännymme ja tahdomme pitää siitä kiinni. Armahda palvelijoitasi Poikasi kalliin veren ja ristinkuoleman tähden. Aamen!
Siunauksin!
Kappalainen Marketta Veikkola
