VIMPELIN kirjaston villapaitanäyttely tuo lämpöä lokakuun viileneviin päiviin. Seiniltä löytyy lokakuun ajan erilaisia villapaitoja erilaisiin käyttötarkoituksiin: on paksumpaa ja ohuempaa villaneuletta sekä villasukkia ja lapasia eri tekniikoin ja mallein toteutettuna.
–Kollegani Riitta Alatalon kanssa pohdittiin mikä olisi syksyyn sopiva näyttely ja siitä se ajatus sitten lähti, kertoo kirjastonhoitaja Salme Männikkö.
Näyttelyn paidat ovat vimpeliläisten Anna-Maija Siponkosken ja Ulla Laakson käsialaa. Naiset kertovat neulontaharrastuksen alkaneen vuonna 2021 ja neuloosin iskeneen ensimmäisen karanteenin koittaessa.
–Minä aloitin villasukista ja vasta myöhemmin siirryin villapaitoja tekemään, kertoo Laakso.
Anna-Maija kertoo tehneensä käsitöitä nuoruusvuosina paljonkin, mutta jotenkin kummassa käsitöiden tekemiseen tuli parin–kolmenkymmenen vuoden tauko. Neuloosin putkahdettua pintaan uudestaan on puikoilta tipahtanut useampikin villapaita.
–Tällaiselle hätäiselle luonteelle neulominen tekee hyvää. Siinä on pakko istua paikallaan ja olla läsnä. Käsityöt vaikuttavat niin monella eri tavalla: aivot saavat lepoa, mutta samalla kuitenkin täytyy olla myös tarkkana. Minua käsityöt rauhoittavat. Sitä paitsi hyvästä langasta tehty villapaita on paras vaate ulkoiluun ja oikeastaan ihan joka paikkaan.
Näyttelyn villapaitoihin on merkitty malli, käytetty lanka sekä kirja, josta ohje on löydettävissä. Neuleissa vilahtavat sellaiset langat kuin plötulopi, lettlopi ja alafosslopi. Langoista on myös näytteet nähtävillä kirjaston pöydällä.
–Langan laadusta ei kannata tinkiä, mutta ensimmäiseen työhön voi huoletta ostaa vaikka edullisempaakin lankaa. Kannattaa tehdä lasten villapaita ensimmäiseksi, neuvovat Laakso ja Siponkoski.
Sisäinen neulootikko eksyksissä?
NÄYTTELYSSÄ on helppo moniaistillisen kokemuksen kautta etsiä omaa sisäistä neulootikkoaan. Voi tunnustella eri langoista tehtyä neuletta, sukeltaa värisävyjen maailmaan ja pohtia mikä olisi itselle kivoin malli ja rohkaistua kokeilemaan, ilman painetta onnistumisesta.
–Virheitä tulee kokeneellekin neulojalle. Sitten sitä vain puretaan ja tehdään hymyssä suin uudestaan. Se jos mikä kasvattaa mielenhallintaa, nauraa Siponkoski.
Kun neuloosi iskee, siitä ei oikeastaan edes halua eroon. Ei, vaikka töistä täytyisikin kiiruhtaa kotiin neulomaan.
–Neulominen on koukuttavaa ja töistä on kiire villapaidan tekoon, nauraa Laakso.
–Minulla on tapana kyttäillä ja nimetä vastaantulijoiden villapaitojen malleja, tunnistan niitä aika monta. Mielenkiinto herää heti, jos näen mallin, jota en tunne, paljastaa Siponkoski.
Neuletyöt seuraavat molempien matkassa myös lomareissuille ja usein matkaan pakataan useampi vaiheessa oleva projekti. Automatkalle varataan aina työ, jossa neulotaan yhdellä värillä ilman kuviota.
KIRJASTON pöydältä löytyy lankojen vaihtopiste; lankakori, johon voit tuoda itsellesi tarpeettoman lankakerän ja vaihtaa sen toiseen. Aivan villapaitaa ei yhdestä kerästä saa, mutta pienemmän työn parissa voi makustella omaa käsialaa ja tulevia projekteja.
Entä mikä sitten avuksi, jos neuloosi tarttuu myös sinuun? Vastaus on helppo: et tarvitse hoitoa, ainoastaan lisää lankaa.
