PIDEMPI sähkökatkos, sotilaallinen tilanne tai kuolema lienevät meille tilanteita, joihin pitäisi pystyä varautumaan. Kahteen viimeksi mainittuun varautuminen ei ole todellakaan helppoa. Kun olen katsastellut Vimpelin Lakaniemessä elämää 1940–1950 luvulla, niin lähes kaikkeen muuhun kuin näihin kahteen seikkaan asukkaat olivat varautuneet. Omavaraisuus oli lähes kaikinpuolista. Toimeentulon kannalta lähes kaikki pystyttiin tekemään tai hankkimaan. Suolaa ei noin vain saatu omasta takaa. Näin naapurimme eteisessä kerran, poikavuosinani, pahvilaatikon kokoa 60 x 60 senttiä, täynnä tulitikkuja.
Totesin, että raapaisupintaa sieltä löytyy. Se oli varautumista.
Kas tässä on kuvaa menneiltä vuosilta: kotieläimet, viljely, marjastus, kalastus, metsästys, puutarha, miesten hakkuut ja nikkarointi, naisten käsityöt, kudonta ja vaatteiden pesu huoltoineen kertovat vahvasta ihmistyön tekemisestä. Kotopiirin töiden lisäksi kirkolla oli käytävä töissä talouden tasapainottamiseksi. Omavaraisuus ja työ olivat arvossaan.
Terveydenhoidon puoli oli monelta osin nykyistä rajallisempaa, mutta ajasta lähtemiseenkin osattiin valmistautua.
”Oletko valmis, Jeesus tulee” -shokkitarjoukseen en ole koskaan ihastunut.
Turvallinen luottamus, että Jumala hoitaa silloin, kun se aika tulee, luo pohjan sekä tälle että tulevalle elämälle. Vain Kristuksen työn turvin aukeavat ne portit, joita me ihmiskuntana kaipaamme.
Hyvää sadonkorjuun aikaa kaikille toivottaen
Aulis, rovasti Lakaniemestä
