KOTISEUTURAKKAUS palaa vahvalla liekillä lehtimäkeläisen Annikki Ojalan sydämessä, vaikka hän on nähnyt niin kotipitäjänsä parhaat kuin huonoimmatkin puolet.
Ojala syntyi Lehtimäen Peräkylässä 75 vuotta sitten, kotona niin kuin siihen aikaan oli tapana. Lapsuus muuttui dramaattisesti, kun isä kuoli hänen ollessaan 9-vuotias ja äiti vuotta myöhemmin. Lastenkotiin tyttöä ei haluttu laittaa, vaan ainoa elossa oleva isovanhempi sai hoitaa tyttöä iästään huolimatta sillä keinolla, että eno nimettiin viralliseksi holhoojaksi. Kun mummo alkoi sairastella, siirtyi kaksikko enon katon alle. Koulunkäynti oli Annikille mieluista, ja hän pääsi Alavudelle keskikouluun. Koulunkäynnin mahdollisti se, että hänet vapautettiin lukukausimaksusta.
–13-vuotiaasta asti tein omat ruuat kortteerissa; eno antoi mukaan umpeloisia, voita, maitoa ja leipää.
Raskaista vuosista auttoivat selviämään mummon esirukoukset, yhteisöllisyys ja tuki: kyläläiset toivat vaatetta, sukulaiset kannustivat ja isoveljeltä, joka opiskeli Otaniemessä, tuli säännöllisesti viisaita ja tärkeitä kirjeitä aina siihen saakka, kun Ojala pääsi ylioppilaaksi ja muutti Turkuun opiskelemaan englannin kieltä. Siihen hän oli tutustunut veljen vinkattua kansainvälisistä työleireistä, missä pääsikin lukiokesinä harjoittelemaan kieltä ulkomaisten leiriläisten kanssa.
Paluu kotiseudulle ei ollutkaan toiveiden täyttymys
Ensimmäinen työpaikka opettajana oli Espoossa ja siellä asuessa Ojala perusti perheen lehtimäkeläislähtöisen miehen kanssa. Tämän äidin alkaessa ikääntyä päätettiin usean vuoden kypsyttelyn jälkeen palata kotiseudulle ja ostaa talo Keskikylästä 1986.
–Se yllätti, miten vaikeaa töiden saaminen oli. Minut leimattiin maitojunalla takaisin tulleeksi, eikä työnhakurumbasta huolimatta löytynyt töitä. Muutama opettaja tarjosi luokanopettajan sijaisuuksia, kuten Antti Maasalo ja Paavo Kuoppa-aho, heitä muistan lämmöllä.
Puolison kuolema 2001 oli Ojalalle iso katastrofi; kotona asui neljä alaikäistä lasta, eikä töitä ollut. Vaikka puolison sukulaiset ja Maija-serkkuni kävivät kokkaamassa ja muistivat, Ojala koki jääneensä yksin monin tavoin.
–Se oli kylmää aikaa. Ajattelin, että jos olen tänään vielä kello 18 hengissä, on mahdollista olla hengissä huomennakin. Päivät olivat taistelemista ja kellon tuijottamista. Työkkärissä kerroin tilanteestani, että minusta levitellään juttuja eikä töitä tule. Kehottivat muuttamaan pois ja aloin jo siivota turhia tavaroita muuttoa varten. Sitten tuli puhelu, että otatko vastaan viran Kuortaneelta. Siellä tuntui, että sain ihmisarvon takaisin, minut kohdattiin ilman ennakkoluuloja.
Monina aamuina ajellessaan Kuortaneelle opettamaan lapsille englantia Ojala iloitsi, että ”minulle vielä maksetaankin tästä”.
–Lapset opettavat aitoudellaan, että pienistäkin asioista kannattaa iloita. Alakouluikäiset ovat toiveikkaita ja luottavaisia ja yhdessä jekkuiltiinkin.
Neljäs teos työn alla
ANNIKKI OJALA on kirjoittanut kolme teosta; sukukirjan, koululaitoksen historiikin ja oman mietekirjan.
–Niistä tuli sellaista kritiikkiä, että ajattelin olla kirjoittamatta mitään. Lähdin sitten kunnallispolitiikkaan ja olin mukana kaksi kautta. Nyt kirjoitan taas, olkoon laatu mitä on, mutta haluan kirjoittaa. Työn alla on isoisäni Hermanni Arolan elämäkerta, jonka toivon valmistuvan ensi kesäksi.
Ojala jäi eläkkeelle pakon edessä 68-vuotiaana, kun silloinen kunnallislaki määräsi eläkkeellesiirtymisiän, ja kävi tekemässä sijaisuuksia korona-aikaan saakka.
–Nyt allekirjoitan sen, että kukaan ei ole niin kiireinen kuin eläkeläinen. Kirjoittamisen ja historian tutkimuksen lisäksi olen mukana Eläkeliiton ja seurakunnan toiminnassa. Viisi lasta vierailevat pääkaupunkiseudulta mahdollisuuksiensa mukaan: lastenlapsia on seitsemän ja kolmatta polvea yksi pienokainen. Lehtimäki-seurassa olin mukana yhteensä 14 vuotta, kunnes jäin pois viime vuonna, teen tilaa nuoremmille. Kotiseututyö on silti aina lähellä sydäntä. Ehkä se on niin tärkeää siksi, että olen joutunut nuorena lähtemään pois ja silloiset ystävät jäivät.
Ojala juhlii merkkipäiviään lauantaina 19. lokakuuta kello 15 Lehtimäen seurakuntakodilla syntymäpäiväseurojen merkeissä. Tilaisuus on avoin kaikille sukulaisille, ystäville ja tuttaville.
