Opomme Hannu Matilainen haastatteli keväällä 1985 9-luokkalaisia, joista suurin osa ohjautui lukioon. Se oli siihen aikaan itsestään selvyys. Toinen vaihtoehto oli silloinen Lappajärven ammattikoulu, jossa vierailimme 9. luokalla. Muistan, kun täytimme hyvin hankalaa valintakorttia ja se olikin jännä paikka: silloin piti valita lyhyt tai pitkä matematiikka, opiskeleeko psykologiaa ja lyhyitä kieliä. Lukiossa meillä Tuulikki Saxelin-Nygård piti saksaa, kuten yläkoulussa. Filosofiaa ei ollut, eikä kukaan opiskelut elämänkatsomustietoa, jota kutsuttiin ala-asteella uskontojen historia ja siveysoppi, viitaten muun muassa etiikkaan.
Kurssikirjat ostimme itse paikallisesta kirjakaupasta tai monesti lainasimme. Kirjojen hinnat olivat kalliit: niiden hinta vaihteli 60-80 markan välillä riippuen oppiaineesta. Matematiikassa ostimme laskimet ja taulukkokirjat sekä konseptit. Kuri oli lukiossamme ihan erilaista: eräs opettaja otti meiltä ykkösiltä pelikortit pois, kun hän tuli luokkaan!
Toisena opiskeluvuotena meillä oli kutsunnat ja ne pidettiin seurakuntataloilla. Everstiluutnantti Korkka oli jämäkkä ja kysyi jokaiselta, minne aikoo. Siihen aikaan harvat pääsivät Kauhavan ilmasotakouluun, osa meni Hiukkavaaraan, osa Keuruulle. ”Syynin” teki lääkäri Leena Uusitalo.
Luokanvalvojamme Seppo Kataja oli lyhyen matematiikan, fysiikan ja kemian opettaja. Lukiomme opona toimi historian vanhempi lehtori, kurikan murretta puhunut Helena ”Tyyne” Tuomela o.s. Rinta-Paavola, maantieto ja biologiaa Reijo ”Uuno” Tuomaala, ruotsia Pirjo Havinen, liikuntaa ja terveystietoa Voitto ”Vode” Havela (abi-vuonna Pekka Murtokangas Alajärveltä, joka valmensi myös Ankkureiden joukkuetta), uskontoa ja psykologiaa Terttu Kangasaho, englantia kolme opettajaa: Saara Sinkkonen Pukinmäeltä, Raili Oravainen ja meillä viimeisenä vuonna erinomainen englannin opettajamme jo yläkoulun ajoilta Kari Rautiainen. Matematiikkaa opettivat Esko Hyyppä ja pitkää matematiikkaa Matti Lehto. Kurin ja järjestyksen ylläpitäjä sekä oikeudenmukainen rehtorina oli karismaattinen Eeva-Maija Latvala, joka piti meille 6. luokalla englantia. Hän opetti lähinnä saksaa, mutta myös englantia. Hän toimi varsin ansiokkaasti pitkäaikaisena rehtorina 1970-luvulta lähtien. Abivuonna historiaa piti Veikko Leväniemi, yläasteen rehtori ja Tyyne siirtyi Lappajärven lukioon. Opo-hommaa hoiti osittain rehtorimme. Ammatinvalintapsykologi Karita Tupeli kävi abivuonna meille kertomassa ammatinvalinnasta. Siihen aikaan jatko-opintojen ohjaus oli varsin puutteellista nykyiseen lukioon verrattuna. Resursseja ei ollut riittävästi.
Muistelmia yhteiskoulun historiasta, juttu jatkuu linkin jälkeen
Lentopalloa ja piirtoheitinkalvoja
Liikunnantunneilla oli kaksi ydinkurssia ja saimme valita, mitä teimme sisäliikunnassa: pelasimme lentopalloa ja taisimme lukion aikanakin pelata haasteottelun Lappajärveä vastaan, jossa oli sarjapelaajiakin: voitimme. Lentopallo oli siihen aikaan suosikkipalloilulaji koripallon lisäksi. Harvemmin pelattiin jalkapalloa tai suunnistimme. Hikijumppaa meillä oli joskus. Taisimme myös joskus juosta Lakaniemen koululle ja takaisin. Lakeaharjulla kävimme ja Lapuan uimahallilla ja jotkut pelasivat squashia.
Tuohon aikaan oli opetustyyli turvallinen ja tuttu: opettajajohtoinen opetus ja teimme muistiinpanoja. ”Tyynellä” oli joskus tekstin luentaa, samoin Uunolla ja hänen tunneillaan luimme tarkasti kirjaa ja teimme alleviivauksia. Tietokoneita ei siihen aikaa ollut, vain piirtoheitinkalvot. Reijon sanelut vihkoon jäivät mieleen opetusmenetelmänä. Hän ei lukenut mistään paperista. Jännittävä hetki oi kurssikoe, kun Terttu, Reijo ja Tyyne kirjoittivat taululle esseekysymykset. Reijolla ja Tertulla oli tapana ”plärätä” kirjaa ja sitten kysymykset taululle. Muistan, kun Reijo kirjoitti taululle kysymyksen DNA-rakenteesta, joku kommentoi, että tärppi oli. Takaisinristeytystehtävää kukaan ei saanut oikein. Kolmesta kysymyksestä kahteen piti vastata kahteen ja aikaa oli vajaat puoli tuntia kirjoittaa yksi esseevastaus. Joskus piti määritellä kuusi termiä. Aineistopohjaisia tehtäviä ei silloin ollut. Tuona aikana konseptille kirjoitetut vastaukset olivat lähes puoli konseptia eli vastaukset olivat aika pitkiä. Esseevastaustekniikkaa opettivat Tyyne ja Terttu varsin hyvin. Siihen aikaan tiedustelimme vanhemmilta opiskelijoilta, mitä esseissä kysyttiin. Reijon kysymykset toistuivat ja Tyyne kysyi useasti syykysymyksiä historiassa. Reijo kysyi lähes aina maantiedossa Coriolis-ilmiötä ja miten solu saa energiaa! Terttu kysyi uskonnossa kirkkohistoriasta uskonpuhdistuksesta ja kungfutselaisuudesta sekä uskontojen pelastuskäsityksiä.
Lukiossa opiskelimme lakitietoa, jota abivuonna piti Veikko Leväniemi, samoin yhteiskuntaoppia ja taloustietoa sekä Suomen historiaa autonomian ajasta nykypäivään. Lakitieto on edelleen suosittu valinnaisaine lukissa, jota valitaan ehkä eniten historian ja yhteiskuntaopin valinnaisista. Taloustieto oli niin laaja, että nykyään se on erillinen kurssi. Psykologian oppimäärä on huomattavasti laajempi; sosiaalipsykologiaa on psykologian oppimäärässä.
Ne ylioppilaskirjoitukset…
Lukiomme oli turvallinen paikka opiskella ja luokassamme oli vajaat 30 opiskelijaa, josta moni lähti akateemiselle uralle. Seisemällä oppilaalla taisi keskiarvo olla kiitettävä. Ylioppilaskirjoituksissa taisi pari reputtaa. Äidinkielen tulosten taso oli todella hyvä. Asta Kauppi näki vaivaa ja meillä oli niin sanottu ”viimeinen voittelu” ainekirjoitukseen, joita siihen aikaan oli kaksi.
Ylioppilaskirjoituksista jäi mieleen englannin kuuntelu, joka osoittautui varsin hankalaksi. Muistaakseni viidestä kuullun ymmärtämistehtävästä 30:stä hyväksyttiin vaihtoehdot a-d. Sitä edellisenä vuonna oli happosateista ja sekin oli vaikea. Englannin ainekirjoituksessa piti arvioida jopa englannin kurssikirjoja. Historian reaalissa kysyttiin, miksi 1 000 markan setelissä oli Antti Chydeniuksen kuva ja Berliinin kysymyksestä. Äidinkielessä oli aiheena kivi rakennusaineena ja piti selvittää, miksi joillakin hallitsijoilla oli liikanimiä. Ruotsin kuuntelu olikin helpompi ja muistan kun pelasimme korttia Veikko Leväniemen luokassa vastapäätä kielistudiossa. Saksan kuuntelussa taisi olla joku kuuluisa saksalainen urheilija, muistaakseni uimari tai tennispelaaja.
Kirjalliset kokeet pidettiin lukioon ahtaassa salissa ja siellä tarjottiin kirjoittajille pullakahvit. Silloinkin oli aikaa kuusi tuntia kirjoittaa ja reaalikoe oli ihan erilainen; nykyisen ainekohtaisen reaalikokeen sijaan piti vastata kymmeneen tehtävään. Ennakkoon ei ilmoitettu, mihin reaaliaineen ryhmään vastattiin. Siihen aikaan oli myös yhdeksän pisteen tehtävä. Jos sai vähintään neljä pistettä kuudesta jokaisesta vastauksesta, se oli laudatur. Silloin ei ollut eximia-arvosanaa.
Ylioppilaskirjoituksen tulokset ilmoitti meille Kari Rautiainen soittamalla jokaiselle abille. Se olikin ikimuistettava puhelu. Ylioppilasjuhlat pidettiin 3.5.1988 ja tilaisuus videoitiin. Rehtori Eeva-Maijala Latvala, joka oli kansallispuvussa, sanoi, että” ylioppilaslautakunnan suoman valtuuksin julistan teidät ylioppilaiksi ja kehotan laittamaan yo-lakin päähänne!”
Ydinonnettomuus ja katkera tasapeli jäivät muistoihin
Lukioajasta jäi mieleen Neuvostoliitossa huhtikuussa 1986 tapahtunut Tshernobylin ydinvoimalaonnettomuus, josta joku taisi kertoa välitunnilla. Tietoa ei juurikaan paljoa tapahtumasta ollut. Sukulaiset Sveitsissä ja Ruotsissa tiesivät siitä aikaisemmin ja enemmän. Tapahtuma hämmensi ja tuuli oli sieltä suunnasta ja vieläpä sen jälkeen satoikin. Laskeutumia tuli ihan Järviseudulle saakka. Samana vuonna Suomi pelasi katkeran 4-4-tasapelin Moskovan MM-kisoissa Ruotsia vastaan. Penkkarit pidimme Kannonkoskella ja pukeuduimme länkkäriasuihin.
Lasse Pippola
