OMAISHOITAJAN arki juhlapuheiden takana -seminaarissa 3. lokakuuta 2024 Seinäjoella kuullaan kokemuspuheenvuorossa Juha Saarirantaa Alajärveltä. Saariranta toimii puolisonsa Jaana Kankkosen omaishoitajana.
–Tavatessamme Jaana oli sairastanut MS-tautia jo toistakymmentä vuotta, joten käytännössä minusta tuli omaishoitaja saman tien. Mitään en tiennyt sairaudesta, saati omaishoitajuudesta. Melko pian osallistuin omaishoitajien Ovet-valmennukseen ja perehdyin omaishoitajuuteen asia kerrallaan. Valmennus oli todella hyvä, kertaa Saariranta yhteisen matkan alkuvaiheita.
–Kolme vuotta meni ilman omaishoitajan vapaapäiviä, kun Jaanalle ei ollut osoittaa sopivaa intervallipaikkaa. Vuonna 2019 hoitovirheen vuoksi Jaanan kunto romahti, jonka jälkeen hän ei pystynyt enää kävelemään. Siinä vaiheessa parisuhde muuttui enemmän hoitosuhteeksi. Tällä hetkellä Jaana tarvitsee ympärivuorokautista hoitoa ja huolenpitoa ja hoidon sitovuus on verrattavissa hoitoon tehostetun palveluasumisen yksikössä. Jaanalla käy henkilökohtaisia avustajia, mikä tuo helpotusta, mutta vastuu on silti aina omaishoitajan. Omaishoitajan työ on kohdallani suoraan verrattavissa lähihoitajan työhön. Ainoa ero on, että lähihoitajat työskentelevät pareittain, kun omaishoitajana teen samat työt yksin.
Saariranta kertoo itse sairastaneensa selkärankareumaa 30 vuotta, joten fyysisen työn kuormittavuus tuntuu helposti myös omassa jaksamisessa.
–Reumaa kuntoutettiin fysioterapialla, josta oli suuri apu. Minulla oli 28 vuotta lääketieteellinen peruste fysioterapiaan, mutta hyvinvointialueeseen siirryttäessä tuki lakkautettiin saman tien, ilman tutkimuksia. Olen miettinyt, onko oikein evätä yhteisellä päätöksellä kaikilta fysioterapia, kun päätösten pitäisi perustua yksilölliseen tarpeeseen?
Hyvinvointialueen päättäjille hänellä on muutakin palautetta annettavana. Yhteystietoja on ollut hankala löytää ja on ollut epäselvyyttä kuka vastaa mistäkin.
–On ollut tilanteita, että kukaan ei ole ottanut vastuuta, on vain sanottu, että tämä ei kuulu minulle. Vähintäänkin pitäisi edes ohjata sellaiselle henkilölle, joka vastaisi asioista. On useinkin ollut tunne, että kun ajat läheisen asioita ja oikeuksia intensiivisesti, olet niin sanotusti hankala ihminen, sanoo Saariranta.
–Moni ei näistä asioista uskalla edes ääneen puhua sanktioiden pelossa, se on valitettava totuus.
SEMINAARI on suunnattu Hyvinvointialueen ammattilaisille ja päättäjille. Siellä esitellään myös tutkimustuloksia omaishoitajien arjesta Etelä-Pohjanmaalla, sekä kuullaan ajankohtainen katsaus omaishoidon valtakunnallisesta tilannekuvasta.
–Omaishoitaja on korvaamaton kaikille. Hoidettavalle läheiselleen, ammattilaisille ja yhteiskunnalle, viime kädessä myös elinkeinoelämälle ja yhteiskunnan toimivuudelle. Tällä hetkellä hoivasta 80 prosenttia on omaisten ja läheisten vastuulla, kertoo Järviseudun Omaishoitajat ry:n omaistoiminnan koordinaattori Tiina Silvonen.
–Tehostettu palveluasuminen on yli viisi kertaa kalliimpaa kuin omaishoito ja sen hintalappu on noin 150 euroa vuorokaudessa. Minä omaishoitajana maksan hyvinvointialueelle 15 euroa vuorokaudessa. Jos omaishoitajia alkaa tipahdella, muuttuu 150 euroa 300 euroksi hyvin äkkiä. Hoitopaikoista ja hoitajista on jo nyt pulaa, siksikin olisi tärkeää tukea omaishoitajien jaksamisesta, sanoo Saariranta.
Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialueella toteutetun kyselyn tuloksia omaishoitajien tuen tarpeista ja palveluista esittelee seminaarissa hyvinvointialueen edustaja. Kyselyn tuloksista käy ilmi, kuinka sitoutuneita omaishoitajat ovat työhönsä sekä kuinka tärkeänä he pitävät vertaistukea ja erilaista toimintaa, joita heille järjestetään. Vastauksissa haasteina korostuvat hoidon sitovuus ja tunne, että oma elämä jää elämättä. Elämänpiiri kaventuu, ystäville ja harrastuksille ei ole aikaa ja väsymys ja uupuminen vaarantaa arjen sujumisen.
–Vastaajista 54 prosenttia ei käytä omaishoidon vapaan aikaista sijaishoitoa. Syynä tähän on, ettei tarjolla oleva palvelumuoto ei vastaa heidän tarpeisiinsa tai hoidettava ei halua lähteä kotoaan mihinkään. Vapaat jää siis käyttämättä ja omaishoitaja uupuu, joka taas saattaa tarkoittaa hoidettavan siirtymisen pysyvästi kodin ulkopuolelle, sanoo Silvonen.
–Kun otetaan huomioon omaishoitajuuden monimuotoisuuden, joka sisältää työikäiset lastensa omaishoitajat, työikäiset puoliso-omaishoitajat ja vanhempiaan hoivaavat sekä ikääntyneet omaishoitajat, nähdään miten monilla yhteiskunnan alueille omaishoitajan työpanos vaikuttaa. Tarvittavat palvelut antavat omaishoitajille mahdollisuuden levätä, vähentää psyykkistä kuormitustaan sekä elämän piirin kaventumista ja yksinäisyyttä. Se on rahallisesti pieni panos, joka tuottaa ennaltaehkäisevänä työnä euroja ja hyvinvointia.
TYÖMÄÄRÄÄ on siirretty palvelun käyttäjille – eli omaishoitajille – entistä enemmän, vaikka arki on jo itsessään kuormittavaa. Monen asian hoitamiseen tarvitaan myös sellaista teknistä osaamista, jota ei varsinkaan vanhemmilta omaishoitajalta löydy. Esimerkkinä lisääntyvästä työmäärästä Saariranta kertoo tulevista muutoksista kuljetuspalveluihin.
–Vammaispalvelulaki muuttuu vuoden 2025 alusta niin, että kuljetuspalvelun asiakkaat voivat hakea oikeutta niin sanottuun matkabudjettiin. Siinä asiakkaan pitää itse arvioida koko vuoden käynnit ja vielä budjetoida ne! Täytyy siis ottaa selvää sekin, paljonko esimerkiksi maksaa käynti kotoa S-markettiin, ihmettelee Saariranta.
–On paljon asioita, jota ei ehkä ole osattu ottaa huomioon. Niitä on tärkeä nostaa esille seminaarissa palvelun käyttäjän näkökulmasta, sanoo Saariranta.
