ANNOLAN kirjailijasisarukset Johanna Annola ja Elina Annola kertoivat kirjastovierailulla tämän vuoden uutuuskirjoistaan ja yhteydestään Lappajärveen. Johannalta on ilmestynyt 1800-luvulle sijoittuva historiallinen romaani ja Elinan uusin teos kuvaa kahden eri aikakauden naisia samassa asunnossa.
Kirjailijoiden juuret johtavat Lappajärven Tarvolaan, jossa he viettivät kesäisin aikaa isänsä Esa Annolan lapsuudenkodissa. Perhe asui Laihialla, josta tultiin kyläilemään Lappajärvelle.
–Ne tulee tosiaan minua kuuntelemaan, ajattelin, kun tulin esikoisen ilmestymisen aikaan tänne kirjastoon vierailulle ja näin, että ihmisiä alkaa tulla. Tuntui hienolta ja vähän yllättävältäkin. Käytiin lapsena täällä kirjastossa paljon kesäisin lainaamassa kirjoja, sanoo Elina Annola.
Lapsuuden kirjastovierailuista jäi rakkaat muistot
LAPPAJÄRVEN KIRJASTO saa Annoloilta yksimieliset kehut. Laihialla oli myös hyvä kirjasto, mutta kun tultiin lomalla Lappajärvelle, tuntui, että täältä löytyi kasapäin hyvää luettavaa. Kesänviettoon kuului kirjojen lainaaminen ja lukeminen, ja niitä saattoi ottaa mukaan paljon, kun kirjastoon tultiin autolla.
Kirjoittaminen oli kummallekin luontevaa lapsesta alkaen. Perheessä arvostettiin kirjoja ja lukemista.
–Olen kirjoittanut pienestä asti ja opiskellut yliopistossa kirjallisuutta ja suomen kieltä sekä luovaa kirjoittamista. Yli kolmekymppisenä ajattelin, että pitää tehdä jotain konkreettista, sanoo Elina hymyillen.
Elina Annola julkaisi tänä vuonna kolmannen teoksensa nimeltään Luopuneet, joka käsittelee ajankohtaisia teemoja äidin ja tyttären suhteen kehittymisestä sodan taakkasiirtymään ja kodin turvaan.
Johanna Annolan näkökulma kirjoittamiseen on osittain myös ammatillinen, historioitsijan näkökulma.
–Runotyttökirjat tuli luettua lapsena. Niissäkin lukeminen ja kirjoittaminen oli arvokasta. Kirjat olivat nuorena tärkeitä myös siksi, että kovin paljon muuta tekemistä ei vain ollut. Oli aika ja tila sekä lukea että kirjoittaa, sanoo Johanna.
Mielikuvitus täydentää olemassa olevaa historiaa
JOHANNA kertoo, että 1800-luku valikoitui tapahtumien ajaksi osin ammatillisista syistä. Tuolloin sosiaalinen liikkuvuus lisääntyi, kouluja perustettiin, tuli tehtaita ja niihin työpaikkoja. Tampereelle muutti vuosisadan jälkipuoliskolla paljon naisia tehdastyöhön, ja myös Helsinki kasvoi voimakkaasti.
Johanna sanoo tarkastelevansa romaanissaan Valkenee kaukainen ranta aikakautta yksittäisten ihmisten kautta. Tutkijataustansa ansiosta hän tietää, mitä henkilölle saattoi tapahtua ja mitä mahdollisuuksia ja uhkia aikakauteen liittyi. Tuolloinhan yhteiskunta oli turvaton ja sosiaalihuolto kehittymätöntä. Yksittäisten ihmisten elämien kautta avautuu kurkistusikkuna kokonaiseen meille tuntemattomaan maailmaan.
–Joskus tutkijaminästä on vaikea luopua, kun kaikesta ei ole tietoa, naurahtaa Johanna. Silloin pitää keksiä. Pieni yksityiskohta voi historiallista romaania kirjoittaessa jäädä vaivaamaan. Esimerkkinä hän mainitsee pohtineensa, missä naiset alusvaatteita pestyään kuivattivat ne. Pantiinko ne narulle kuivamaan kaikille näkyviin vai häveliäästi omaan huoneeseen?
Johannan romaanin alkuasetelmassa on pikkukaupungin rouva, jota kohtaa suuri henkilökohtainen onnettomuus. Jotta perheen poika saisi lukea ylioppilaaksi, rouva joutuu ottamaan työpaikan. Hän muuttaa Saimaan rannalta Hämeeseen vaivaistalon johtajaksi, mistä käynnistyy kiehtova tapahtumakulku.
Iltaisin, viikonloppuisin ja lomilla kirjoitetaan kirjoja
ELINAN kirjoittajaminän taustana on äidinkielen opettajan työ pääkaupunkiseudulla. Tällä hetkellä hän opettaa suomen kieltä maahanmuuttajille. Haave kirjailijan ammatista on kulkenut hänellä mukana pitkään. Myös opinnot veivät lähemmäs romaanin kirjoittamista. Vuonna 2022 hän julkaisi samana vuonna teokset Kunnes kukkivat puut ja Kaikki lokakuun taivaat. Hän painottaa, että teokset olivat olleet pitkään työn alla eivätkä todellakaan syntyneet yhden vuoden kuluessa.
Kumpikin kirjailija kertoo kirjoittavansa iltaisin töiden jälkeen ja viikonloppuna sekä lomilla. Elina on tehnyt uusinta kirjaansa osittain apurahavapaalla, mikä on auttanut työn edistymisessä. Tällä hetkellä hän on vanhempainvapaalla nelikuisen poikavauvan kanssa. Jatkossakin ajankäyttö on mietittävä tarkkaan, jotta jaksaa niin haastavan päivätyön kuin romaanien kirjoittamisen.
Johanna puolestaan tekee tiivistä tutkimustyötä Tampereen yliopistolla. Hän sanoo perheen kolmen lapsen olevan jo sen verran isoja, että omaa aikaa vapautuu. Nuorin on yläkoulussa ja vanhin kahdeksantoista.
Elinalle kolmas kirja tuntui kuin uudelta esikoiselta, koska se ilmestyi toisen kustantamon julkaisemana. Hän päätyi uuden kustantamon suojiin, koska koki sen julkaisuohjelman soveltuvan itselleen paremmin kuin aiemman ja pääsi profiloitumaan kirjailijana sopivammalla tavalla. Hän sanoo riman nousseen vielä entisestään uuden kirjan kohdalla.
Aino Alppinen
