SUUNNITTELIN mökin saunan niin, että lauteilta on suora näköala järven selälle. Saunon yleensä illalla puoli yhdeksän–yhdeksän huiteilla, ja nythän aurinko laskee järven taakse juuri noihin aikoihin. Ihan eläkeukko herkistyy lauteilla istuessaan, leppoisista löylyistä nauttiessaan ja auringon painumista järven taakse seuratessaan.
Ja niinhän siinä kävi kuten usein ennenkin, että aloin muistella matkan varrelta mieleen jääneitä saunakokemuksia. Vielä 1960-luvun alussa talojen saunat olivat erillisiä rakennuksia, ja kotonakin oli oikein savusauna pellon laidassa. Jäähän se pikkupojan mieleen, kun päivällä lapioidaan tie auki saunalle, vedetään kelkalla puut ja navettakeittiön padassa lämmitetty pesuvesi saunalle ja lopuksi saunotaan kynttilän valossa tikuisissa löylyissä.
Savusaunasta jäi mieleen muisto kymmeniä vuosia myöhemmin, kun menimme kyläilemään Sumiaisiin kaverin luokse, joka oli armoitettu savusaunoja. Muistan, että löylyä otettiin ja otettiin ja välillä mentiin rantakoivuista tukea ottaen uimaan. Saunominen kesti varmaan pari tuntia ja vielä myöhemmin oli isännän mukaan pakko mennä jälkilöylyihin, jotka kuulemma on ihan parhaat. No jaa.
Monenlaisissa saunoissa on tullut saunottua, mutta erityisesti mieleen jäi saunakokemus Saksan saunamaailmassa (Saunawelt). Paikan nimi on unohtunut, mutta lähellä Ulmia se taisi olla. Olimme työmatkalla Saksassa ja huomasimme illalla, että kaupungissa on iso kylpylä eli Saunawelt. Ei muuta kuin sinne. Saunoja olikin joka lähtöön emmekä tietenkään malttaneet olla retostelematta paikallisille saunojille, että olemme Suomesta ja tiedämme kyllä, kuinka saunotaan. Meitä kehotettiin menemään tasatunnein tapahtuvaan saunotukseen suomalaistyyliseen saunaan, jossa erityinen löylynheittäjä vetää saunomisseremonian. Mehän menimme ja kiipesimme tietysti ylälauteille. Saunottaja tuli ja leyhytti aluksi pyyhkeellä kuumaa ilmaa saunojien päälle ja aloitti sitten löylynheiton, leyhytteli välillä ja taas lisäsi löylyä. Ylälauteilla alkoi olla jo sietämättömän kuuma, mutta sinni ei antanut jälkeen tulla alemmas. Esitys kesti ehkä puoli tuntia ja sen jälkeen oli palauduttava puutarhatuolissa loikoillen toinen puoli tuntia ennen kuin jalat alkoivat ottaa alleen.
Heikki Salmela
