Suomessa tilanne alkaa muistuttaa samaa, mikä on ollut jo pitkään Ruotsissa. Siellä opettajat hakeutuvat pois kunnallisista kouluista. Joskus tuntuu siltä, että kunnan päättäjät, varsin sivistyslautakunnan jäsenet eivät oikein tiedä, mitä kentällä tapahtuu. Eräs lukion rehtori sanoi, että hänen työtehtäviään ei kunnolla tunnettu, oli vain olettamuksia.
Kunta-ala ei tulevaisuudessa tule olemaan houkutteleva, koska opettajien kollegiaalisuus ja työilmapiiri on heikentynyt. Tuon tuostakin saa kuulla henkilöstösuhdeongelmista ja jopa opettajien mustamaalaamisesta ja eristämisestä. Työhön perehdyttäminen on viime kädessä työnantajan, siis rehtorin vastuulla. Ei sitä tee toinen opettaja.
Kuusi opettajaa kymmenestä harkitsee ammatin vaihtoa. Tämä kävi ilmi joitakin kuukausia sitten tehdyssä Opetusalan Ammattijärjestön kyselyssä. Jatkuvat leikkaukset, suurenevat ryhmäkoot ja niukkuus kunnantaloudessa viime kädessä heijastuvat kouluihin. Koulun ongelmat on osa yhteiskuntamme ongelmia.
Jonkin yliopiston kyselyssä kysyttäessä hakeutumisen perusteita opetusalalle, johon hakijoita on vähenemään päin, todettiin, että on hyvä palkka, lomat ja eläkevirka. Tämä kertoo jo paljon. Ja on huolestuttavaa, Onko meille kouluttautumassa niin sanottuja leipäpappeja, jotka ovat alle viisi vuotta töissä ja haluavat kouluttautua uuteen ammattiin.
Opettaja on loppujen lopuksi yksin työssään
Koulutuspolitiikkamme on epäonnistunut melko perusteellisesti. Esimerkkinä on lyhyesti sanottuna muun muassa inkluusio. Lisäksi opettajat saavat yhä enemmän kritiikkiä ja kova työtahti lisää vain stressiä ja työnohjauksen tarvetta. Opettaja on loppujen lopuksi yksin työssään ja opettajahuoneen ilmapiiri voi olla jopa ahdistava. Eräs opettaja kutsui sitä kaatopaikaksi. Kunta-alalla sairauspoissaolojen määrä on kasvanut. Eräässä yläkoulussa 11 prosenttia oppilaista kärsii ahdistuneisuushäiriöstä. Kyseisessä koulussa oli 500 oppilasta kohden yksi koulukuraattori ja yksi koulupsykologi, joka vaihtui tuon tuosta ja välillä ei ollut edes hakijoita. Vaikeutta oli saada päteviä erityisopettajia.
Käytösongelmat ovat kasvaneet ihan lastentarhasta asti, ja esimerkiksi viestejä on tullut lukioissa olevien kurinpitojen lisääntymisestä. Poissaolot ovat kasvaneet ja opiskelumotivaatio on heikentynyt.
Vanhemmilla ei ole aikaa riittävästi omille lapsille. Lapsille annetaan liikaa vastuuta ja riittävä ohjus puuttuu, kun haetaan toisen asteen koulutukseen. Tyypillinen vanhempien vastaus oli oltuani opona pitkään viime vuosina: “se on sinun asia ja sen itse tiedät”.
Kun kaikki nämä asiat yhdistetään, ja jotkut hankalat vanhemmat kysessä olevassa koulussa, niin ei ole mikään ihme, että uupumus työssä tulee vain lisääntymään ja opettajia siirtyy ennenaikaiselle eläkkeelle. Työnantaja voisi panostaa opettajien hyvinvointiin, sen sijaan että tehdään jatkuvia leikkauksia ja tuodaan epävarmuutta.
Oppilaiden ja opettajien hyvinvointi liittyvät kiinteästi toisiinsa. Eräs opo sanoi, että huono rehtori saa pahaa jälkeä aikaiseksi, jota sitten joutuu pitkää korjaamaan. Avoimuus ja hyvä delegointi, päätöksenteon jämäkkyys ja tiedon kulku ovat avainasemassa. Rehtorin pitää olla myös karismaattinen, vanhan ajan rehtori. Rehtori on pedagoginen johtaja ja laivan kapteeni. Aikaa ei vain jää riittävästi pedagogiseen johtamiseen. On aika tyypillistä, että rehtori tekee hallintopäätöksiä tosi paljon ja vastaa runsaisiin sähköposti- ja Wilma-viesteihin. Niitä tulee opettajille iltaisinkin jopa kello 22.00 jälkeen.
Etenkin maaseudulle hankalaa saada kasvatustoimen ammattilaisia
Tulevaisuudessa maaseudulle on hankala saada päteviä opettajia, joka on jo nyt havaittavissa. Hakijoiden määrä on vähentynyt myös rehtorin virkoja täytettäessä. Myös sivistystoimenjohtajien virkoihin hakee vähemmän. Viime aikoina on ollut myös keskustelua sijaisten saamisista. Taso on siinäkin laskenut ja sopivia ei tahdo löytyä. Otetaan vaan joku kiireessä. Sitten on nuo opo-tunnilta, kun opettajan vastuulla on kaksi luokka samanaikaisesti. Tämäkin on säästöä. Valmistautuminen oto-tunteihin voi olla ihan olematon. Ja kun valvonta ei ole riittävää, sijaisen voi olla jopa hyödytön. Kun opettajan silmä välttää, oppilaat tekee ihan muuta, vaikkapa näprää puhelinta.
FM Lasse Pippola
opo yli 20 vuotta
Lue myös nämä
