Reitit ja risteykset – väylät ja verkostot
Euroopan kulttuuriympäristöpäivät, European Heritage Days, on Euroopan suurin yleisötapahtumien kokonaisuus. Se tarjoaa miljoonille osallistujille mahdollisuuden tutustua kiinnostavaan kulttuuriympäristöömme tuhansien tapahtumien kautta. Päiviä vietetään 48 maassa Euroopan neuvoston ja Euroopan komission aloitteesta.
Kulttuuriympäristöpäiviä vietetään joka vuosi vaihtuvin teemoin. Vuonna 2024 päivien teemana on Reitit ja risteykset, väylät ja verkostot. Ympäristömme rakentuu eri aikoina syntyneistä reiteistä ja väylistä. Kulttuuriympäristöpäiviä vietetään koko syyskuun ajan. Päivien tarkoituksena on eurooppalaisen kulttuuriperinnön tuntemuksen ja arvostuksen lisääminen. Ohjelman avulla halutaan myös edistää demokratiaa, osallistumista ja yhteisöllisyyttä.
Etelä-Pohjanmaalla järjestetään syyskuussa kaksi Euroopan kulttuuriympäristöpäiviin liittyvää luentotapahtumaa, ensimmäinen 7. syyskuuta 2024 Seinäjoella ja toinen 14. syyskuuta 2024 Lappajärvellä. Kummassakin tilaisuudessa kuullaan kolme luentoa kulttuuriympäristöpäivien teemaan liittyen.
Seinäjoen luentotilaisuus lauantaina 7. syyskuuta kello 12–16
Seinäjoen tapahtuma pidetään Etelä-Pohjanmaan museon Kivinavetassa (Törnäväntie 23). Seinäjoella luennoivat väitöskirjatutkija Katrina Virtanen Turun yliopistosta, yliopistotutkija Aapo Jumppanen Ruralia-instituutista Seinäjoelta ja tutkijatohtori Frida Ehrnsten Helsingin yliopistosta.
Katrina Virtasen luennolla kuullaan Suomen keskiaikaisista tielinjauksista, teillä liikkumisesta ja niiden varrelle sijoittuvista etappipaikoista, kuten kestikievareista ja postikonttoreista. Luennolla käsitellään myös Pohjanmaan rantatietä. Luento pohjautuu Tampereen yliopiston Viabundus Suomi 1350–1650-hankkeen tutkimukseen. Hankkeessa muodostetaan avoin paikkatietokanta ja karttaliittymä Suomen keskiajan ja uuden ajan alun liikennereitistöstä.
Aapo Jumppasen luento ”Junanluomia? Rautatien merkityksestä Seinäjoen ja Etelä-Pohjanmaan muotoutumiselle”. Rautateiden rakentaminen alkoi Suomessa 1860-luvulla. Seinäjoki yhdistyi kansalliseen rataverkkoon vuonna 1883. Siitä alkoi kasvu, joka jatkuu edelleen. Ratayhteyden myötä Seinäjoelle siirtyi julkisia palveluita, yrityksiä ja kansalaisjärjestöjä, uutta väkeä muutti maakunnasta ja kauempaakin. Seinäjoesta alkoi muotoutua suomenkielisen Etelä-Pohjanmaan keskus ja läänin pääkaupungin Vaasan vastavoima.
”Idäntien hopeavirran ääripäässä – Isonkyrön Tuuralan viikinkiaikainen dirhemikätkö” on Frida Ehrnstenin luennon aiheena. Vuonna 2023 metallinilmaisinharrastajat löysivät viikinkiaikaisen hopearahakätkön Isokyröläiseltä pellolta. 800-luvun alkupuolella kätketyt rahat ovat yli kahdensadan vuoden ajalta. Vanhimmat rahat ovat fragmentteja Sassanidien drakmoista, nuorimmat Abbasidi-kalifaatin dirhemeitä. Aikaisemmin koko Etelä-Pohjanmaan alueelta tunnettiin vain yksi viikinkiaikainen hopearahakätkö: 1950-luvulla löytynyt Vähäkyrön Housulanmäen aarre. Tuuralan uusi löytö osoittaa, että rahoja on käytetty alueella laajemmin ja että viikinkiajan hopearahatalous ulottui Pohjanmaalle jo varhaisessa vaiheessa. Rahat kertovat viikinkiajan kauppaverkostoista ja Idäntien vaikutuksesta myös ydinalueiden ulkopuolella. Lisäksi hopeakätköt 800-luvun alkupuolelta ovat selkeä osoitus siitä, että kaupankäynti ja muu toiminta alueella jatkui myös aikana, jolloin tunnetut kalmistolöydöt alueella vähenevät.
Lappajärven luentotilaisuus lauantaina 14. syyskuuta kello 12–16
Lappajärven luento-osuus pidetään Lappajärven museolla (Kotiahonkuja 9). Luennoitsijoina ovat arkeologi Janne Rantanen Seinäjoen museosta, dosentti Heikki Rantatupa Jyväskylästä ja kansatieteilijä Tuija Ahola Lappajärveltä.
Janne Rantasen esitelmässä ”Muinaislöytöjä vesi- ja maakulkureittien varrelta” tarkastellaan vanhoja ja joitain tuoreitakin rautakautisia irtolöytöjä ja kiinteitä muinaisjäännöksiä Etelä-Pohjanmaan sisämaassa ja Järviseudulla, ja niiden sijaintia suhteessa vesireitteihin ja historiallisiin maareitteihin. Esitelmässä tutustutaan muun muassa Lappajärven permiläistyylisiin esinelöytöihin (Pentinniemen linturiipus ja Lamminkylän ratsastajatulusrauta), Nykälänniemen lapinraunioon, Alavuden Keisalan viikinkiaikaiseen kätköön, Töysän Niku-Pennalan ristiretkiaikaiseen ruumishautaan, Lapuan Lapintiehen sekä Tohnin kirkkotiehen.
Heikki Rantatuvan aiheena on ”Pietarsaaren Markista kirkkotielle ja markkinoille – Vanhat kulkuyhteydet Järviseudulla”. Esitelmässä valotetaan Järviseudun kulkuyhteyksien muodostumista asutuksen alkuajoista 1500-luvulta 1800-luvulle. Mikä oli Ähtävänjoen vesistön merkitys asutuksen ja liikenteen kannalta, miten kirkkotiet ja kauppareitit muodostuivat, miten ylämaasta terva ja sahatavara saapuivat pitäjän keskukseen Pietarsaareen? Entä mikä oli 1780-luvulla rakennetun Kuopio-Vaasa postitien taloudellinen ja sotilaallinen merkitys? Näihin kysymyksiin esitelmässä pyritään vastaamaan käyttäen eri aikakausien karttamateriaalia.
Tuija Ahola luennoi Lappajärven rovasti Jaakko Fellmanin verkostoista. Fellman toimi Lappajärven kirkkoherrana vuosina 1832–1875. Ennen Lappajärvelle tuloaan hän työskenteli kirkkoherrana Inarissa ja Utsjoella. Fellmanilla oli monia rooleja. Hän oli suurperheen isä, rovasti, kirkkoherra, tutkija, tiedemies, maanviljelijä ja liikemies. Lappajärvelle tultuaan Fellman hankki omistukseensa muun muassa tiloja, myllyjä, rautasulattamoita ja kalkkipruukin. Eri toimiensa kautta Fellmanin verkostot olivat mielenkiintoiset ja moninaiset.
Euroopan kulttuuriympäristöpäivien luentotapahtumat järjestää Seinäjoen museot yhteistyössä Etelä-Pohjanmaan kotiseutu- ja museoyhdistyksen sekä Lappajärvi-seuran kanssa.
