KESKIVIIKKONA 14. elokuuta Evijärven koulukeskuksen liikuntasalissa hiki virtasi, kun Evijärven Urheilijoiden painin kilparyhmän harjoitukset käynnistyivät. Kauden ensimmäisten harjoitusten vetovastuuta oli valmentaja Petri Övermarkin kanssa jakamassa maailmanmestari Petra Olli.
Painiharjoitukset ovat olleet Evijärvellä käynnissä vasta vuoden 2023 alusta. Lyhyestä aikajanasta huolimatta harrastajia piisaa, ja kilparyhmäläisten joukosta on noussut esiin vahvaa tekemistä. Övermarkille itselleen harrastuksen käynnistämisen taustalla oli toive tuoda harrastustarjontaan jotain uutta lapsille ja nuorille.
–Kyllähän se oli yllätys, että harrastajia tuli mukaan heti ja kysyntää on koko ajan enemmän, Övermark toteaa.
–Enkä edes odottanut, että heti kisatoiminta alkaisi. Tarkoitus oli, että harjoiteltaisiin vuosi ja pari, ja sitten katsottaisiin halukkaita kisoihin. Ensimmäisen harjoituskauden jälkeen oli kuitenkin tarjolla salikisat ja siellä oli mahdollisuus kisata saman verran painineiden kanssa. Hyvä menestys toi tekemiseen lisää kipinää, Övermark jatkaa.
Iso kehitysharppaus lyhyessä ajassa
PETRA OLLIN harjoitusvierailu oli Evijärven urheiluseurassa jo toinen kerta. Ensimmäisen kerran mukana harjoituksissa Olli oli, kun toiminta aloitettiin.
–Huomasi, että edelliskertaan verrattuna nuoret on kasvaneet ja kehittyneet, Olli kehuu.
–Tekemiseen on tullut selvästi sellaista ajatusta, minkälaista paini ja painiharjoittelu on, Olli jatkaa.
Valmentajana Olli pitää nuorten kanssa työskentelystä.
–Nuoret kuuntelee, ja tykkään tarjota heille haastavuutta tekemiseen. Painin treeneissä painottuvat paljon pitkät lämmittelyt, akrobatia ja lihaskunto. Myös onnistumisen kokemuksia tulee, kun uskalletaan yrittää niitä haastavimpiakin liikkeitä, Olli pohtii.
–Valmentajana pitää kuitenkin aina olla se tietotaito ja kyky katsoa, mikä on harjoittelevien taitotaso, siten vaikeustaso ja haasteet pysyvät tasapainossa, jatkaa Olli.
Lajien monipuolisuudesta huolehtiminen on kuitenkin tärkeää.
–Alle 15-vuotiaalle ei ole väliä mitä tekee, kunhan tekee mahdollisimman paljon, Olli toteaa.
–Meillä Suomessa on tosi korkea liikuntaharrastamisen lopettamisprosentti. Täällä valitaan tosi nuorena, jo 10- tai 11-vuotiaana päälaji, kun taas verrattaen Norjassa se päälaji selviää pääsääntöisesti vasta 16–17-vuotiaana.
Yksilön liikunnallista kehitystä paini tukee vahvasti, vaikka päälajiksi paini ei valikoituisikaan. Harjoituksiin Olli kannustaakin perheitä lähtemään uteliaasti mukaan.
–Aina kannattaa lähteä, koska mitään ei häviä, jos lähtee reippaasti kokeilemaan. Mitä useampaa lajia kokeilee, niin joku päivä löytyy sitten varmasti se oma laji, josta nauttii. Painista voivat myös vanhemmat sivusta seuraten saada omaan arkeen ja liikkumiseen vinkkejä, Olli ajattelee.
Liikkumiskulttuurista ja siihen ohjaamisesta Olli jakaa myös painavan sanansa.
–Kyllä peräänkuuluttaisin sitä, että ei liikkumisen vastuu ole pelkästään seuravalmentajilla ja opettajilla, vaan kyllä vanhempien pitää skarpata ja näyttää nuorille sitä esimerkkiä. Pelata ulkona pihapelejä ja jaksaa kiinnittää niitä hokkareita pakkasilla, Olli painottaa.
–Kyllä omalla uralla on iso merkitys ollut sillä, että vanhemmat ovat jaksaneet nähdä vaivan.
Noora Tupeli
