JUHANNUKSENA 1963 haki vimpeliläinen Onni Luoma-aho Lappajärven Halkosaaressa tanssiin Kaarinaa, eikä sen jälkeen enää irti päästänyt. Sinä iltana ei paljon orkesterista välitetty, eikä Kaarina muiden kanssa enää tanssiin ehtinyt.
–Kaarina oli niin käteen sopiva, nauraa Onni.
Eivät ehkä vielä tuolloin aavistaneet Onni ja Kaarina, että yhteinen tanssi jatkuisi elämän mittaiseksi matkaksi. Kihlajaisia vietettiin vuoden -64 maaliskuussa Armaan päivänä, ja saman vuoden elokuussa Varman päivänä, vihittiin nuoripari Ilmajoen kirkossa.
–Liekö siinä pitkän liiton salaisuus, pohtii Onni nauraen.
Hääjuhla pidettiin Kaarinan kotona Koskenkorvalla. Kaarina muistelee, että kaikkiaan häävieraita oli ehkä viitisenkymmentä – kaukaisin vieras, Kaarinan serkku, saapui häihin Amerikasta asti. Päivä oli pilvinen ja pöytä notkui tarjottavista.
–Meillä oli kunnon ruokahäät. Vieläkin ihmettelen, kuinka se oikein onnistui, kun ei siihen aikaan ollut jääkaappeja eikä pakastimia, ihmettelee Kaarina.
Hääpäivästä on nyt kulunut 60 vuotta. Vuosikymmenten yhteiseloa summatessaan Onni ja Kaarina ovat sitä mieltä, että elämä yhdessä on ollut hyvää ja yhteiselo on sujunut sopuisasti.
–Ei me tietenkään aina olla samaa mieltä oltu asioista, mutta kaikki on puhumalla selvinnyt. Ihmeen hyvässä sovussa on saatu olla, pohtii Kaarina.
Elämän he kertovat nuorena olleen työntäyteistä, eikä silloin paljoa kyläilty. Niin pitkällä pystyi käydä, kun lypsyjen välissä ehti. Jonkinlaisen aikaennätyksen pariskunta kertoo rikkoneensa ensimmäisenä yhteisenä jouluna.
–Aamulla lypsettiin Vimpelissä lehmät hieman normaalia aiemmin, sitten ajettiin Koskenkorvalle hakemaan mummu ja pappa kyytiin, ja jotenkin kummassa vielä ehdittiin Ilmajoelle seitsemäksi joulukirkkoon, nauraa Onni.
–Kyllä Kaarina on tässä talossa ollut sellainen kantava voima. Minulla on vuosien varrella ollut paljon luottamustoimia ja kokouksia, Kaarina on mennyt navettaan ja mahdollistanut sen kaiken, jatkaa Onni.
“Ei enää linnunpönttöä isompia projekteja”
LAPSIA Onnilla ja Kaarinalla on neljä: Päivi, Eila, Pekka ja Elina. Lapsenlapsia on siunaantunut seitsemän ja suku kasvaa kovaa kyytiä jo neljännessä polvessa.
–Kaikesta on saanut nauttia suhteellisen terveenä, vuosikymmenten fyysinen työ on pitänyt kunnossa. Silloin ei ehtinyt jumpissa käydä, mutta ei niitä kyllä kaivannutkaan. Nyt vanhemmiten on kyllä harrastuksiin ehtinyt, sanoo Kaarina.
Aktiivisen kaksikon eläkepäiviin kuuluu lepoa ja liikettä – sopivassa suhteessa. Onnin pyörän kilometrimittari näyttää, että 1 350 kilometriä on reippailtu tänä kesänä ja mustikoitakin on noukittu yhteensä 18 sangollista. Isommista projekteista pariskunta kertoo jo luopuneensa.
–Onni on tehnyt paljon puisia karhuja, Saarikentältäkin löytyy yksi. Sitten on tehty savusaunoja, huvimajoja ja laavuja, joissa minäkin olen ollut apuna. Nyt olen sanonut, että tästä eteenpäin ei tehdä kyllä enää mitään linnunpönttöä isompaa, vannoo Kaarina nauraen.
Timanttihääpäiväänsä pariskunta kertoo juhlineensa läheisten kesken. Kohti seuraavia hääpäiviä mennään samalla elämänasenteella kuin tähänkin asti: tulevasta ei tiedä, eikä vanhoja pidä katua.
