ALAJÄRVELÄISLÄHTÖISET veljekset Mauri ja Markku Vieruaho kertoivat nuoruutensa ”savotoista” Lappajärven rannoilla.
Veljekset ovat olleet uittohommissa 60-luvulla. Mauri vuosina 1960–61 ja Markku viimeisissä uitoissa 67–68. Tuolloin vietiin viimeisiä lauttoja Vimpelistä ja puhdistettiin kaikki joet; Kurejoen ja Savonjoen puut koottiin viimeiseen lauttaan. Molemmat olivat noihin aikoihin miehenalkuja, miesten töissä Mauri oli 15–16-vuotias ja Markku aloitti 16-vuotiaana.
–Työt uittohommissa olivat raskaita nuorille miehille ja se oli koko ajan mahdotonta valvomista. Kurejoelta lähdettäessä matka Halkosaareen kesti noin vuorokauden verran, riippuen vallitsevista keleistä. Vimpelistä tuo aikajänne oli noin 12 tuntia, veljekset kertoivat.
Hinaajat, joilla veljekset työskentelivät, olivat nimeltään Anja ja Sabrina, molemmat valmistettu Öjassa. Anja oli valmistunut vuonna 1952. Sabrina II oli valmistettu vuonna 1957, se oli Markun työmaana. Hinaajia oli aikoinaan Lappajärvellä kaikkiaan seitsemän kappaletta: Sabrina 1 ja 2, Anja, Kraft 1 ja 2, Rea ja Esko, joka oli valmistettu vuonna 1927 Pietarsaaressa.
Työstä maksettiin oikeaa palkkaa, joka oli nuorelle miehenalulle tarpeen, veljekset kertoilivat.
–Leikola oli pomona ja toi kirjekuoren palkkapäivänä. Ihan hyvä korvaus, vaikka joskus maattiin saaressa myrskyä paossa, palkan juostessa, Markku kertoi.
Veljekset ovat samaa mieltä, että uittohommat toivat moneen tölliin toimeentulon. Uittokämppiä oli Kurejokisuussa kaksi; Itäpuolella lautakämppä ja vastakkaisella puolella hirsikämppä. Hirsikämpän sijainti oli 100 metriä sillalta järvelle päin. Vanha lautamökki oli aivan sillan vieressä.
–Hirsimökki oli 60-luvulla kohtuu uusi, Markku muisteli.
Uiton jälkeen Rovaniemelle ja Seinäjoelle
Uittojen loputtua veljekset suuntasivat eri puolille Suomea. Mauri suuntasi Rovaniemelle Teboilin asemalle bensapojaksi, 63 ajettiin ammattikortti ja siinä vierähti 46 vuotta ajohommissa. Markun suunta oli alajuoksulle, Evijärven Shellille töihin ja siitä Varaxille hitsariksi, josta matka jatkui Seinäjoelle metallihommiin.
–Joessa puu kulkee pienillä kustannuksilla, kumipyörillä kuljetus maksaa enemmän, Markku mietiskelee vielä uittohommia.
–Kun olimme uitossa, kaikki hommat hoidettiin lautalta, kahvivedet otettiin järvestä. Sapuskapuoli oli hieman ohkaista. Leivällä ja kahvilla mentiin, silloin tällöin saatiin myös kalaa verkoista.
Puheissa vilahtelee myös Pitkä-Ville, joka oli tuttu järveltä.
Muisteltiin vielä 70-lukua ja siitä, kuinka töitä löytyi tekijöille. Ei valikoitu töitä koskaan; oli tehtävä mitä oli, että pysyi leivänsyrjässä kiinni. Maailma on muuttunut noista veljesten kertomista ajoista. Tuolloin näillä rannoilla oli isot kasat parkkia parkkuun jäljiltä. Tuota kuivahtanutta parkkia poltettiin rannoilla ja tulilla lämmitettiin pyykkivesiä padoissa järven rannoilla.
Nykyisin Mauri asustelee Kokkolassa, Markku Seinäjoella. Kesiä vietetään Alajärven puolella Lappajärven rannalla aivan kotitalon vieressä. Juttua olisi piisannut, vaikka kuinka paljon kaikesta maan ja taivaan välillä -rivit loppu, mutta riimit ei.
